Misty Marie Kleinman kopisti asuntovaunun pölyt jaloistaan, pyyhkäisi valkoisen roskaväen leiman otsaltaan ja lähti opiskelemaan taidetta. Se että
hän osasi piirtää ja maalata moitteettomasti, ei tehnyt hänestä vielä taiteilijaa.
Pienenä tyttönä Misty piirsi kaiken mitä
hänen mielikuvituksensa kulloinkin hahmotti. Kaunis rantamaisema palmuine ja kallioineen. Hän piirsi sen. Kirkko jonka torni kohosi jylhänä ja pystysuorana kohti sinistä taivasta. Hän piirsi taloja. Paljon taloja ja niitä sivuavia kuisteja. Nämä nimenomaiset maisemat, joiden hän luuli olevan olemassa vain mielikuvistusmaailmassaan, avautuivat hänen eteensä eräänä päivänä... Aivan
kuin niin oli tarkoitus käydä.
Peter Wilmot, Mistyn tuleva aviomies, flirttaa kaikille naisille. Useimmat hänen seulomat kandidaatit ristivät kätensä rinnoilleen ja antavat hänelle tuiman katseen. Niinkin oli tarkoitus käydä.
Misty on erilainen. Hän on se,
joka Peterin tulee naida. Peter katsoo Mistyn maalausta ja huomauttaa sen esittävän hänen naapurin taloa vauraalta Waytansea saarelta. Sattumaa? Saarelta, jonka Misty osasi piirtää ennen kuin oli varpaallakaan koskenut sen kamaraa. Hänen täytyi olla oikea, Peter tiesi.
Misty on tohkeissaan Peterin kosiessa häntä ensitapaamisella. Misty on tohkeissaan Peterin vaihtaessa hänen ehkäisypillerinsä pastilleihin. Peterin huuhtoessa toistuvasti hänen pillereitään alas pytystä. ”Älä huoli. Et sinä ole raskaana”, Peter sanoo ja näyttää verentahraamia naistenalushousuja. Mistyn alushousuja. Veri ei ollut hänen. Siitä oli todisteena Tabbi, heidän tyttärensä. Tämä kaikki käy ilmi Mistyn päiväkirjasta.
Tabbi on jo teini-ikäinen, Peter koomassa ja Misty katkera tarjoilijatar. He, Misty, Tabbi ja Peterin äiti Grace, asuvat Waytansea saarella samannimisessä hotellissa. Saarella, jonka Misty osasi piirtää. Misty juo eikä hänestä tullut kuuluisaa taiteilijaa. Samoiten kuin ei tullut Peteristäkään. Kaikki saarella painottavat, että Mistystä tulisi vielä kuuluisa taiteilija.
Misty pitää päiväkirjaa ihan vain siltä varalta, että Peter sattuisi heräämään joku päivä ja haluaisi tietää mitä oli tapahtunut sitten hänen pieleen menneen itsemurhayrityksen. Paljon. Ihmiset tivaavat Peteriltä selitystä kadonneille huoneilleen. Peter on rakennusurakoitsija. Peter on koomassa...
Misty tutkii kadonneet, umpeen muuratut huoneet ystävänsä Angelin kanssa, joka itse huomasi talostaan puuttuvan keittiön. Huoneissa on Peterin graffiteja ja Mistyn onneksi Angel on grafologian asiantuntija ja pystyy tulkitsemaan Peterin luonteenpiirteitä. Paljastuu asioita. Mutta ei syytä itsemurhayritykseen. Angel ei kerro kaikkea tietämäänsä Peteristä. Peterin viestit ovat apokalyptisiä. Varoituksia.
Yhtäkkiä Mistyn valtaa uskomaton luomisvimma, joka vaarantaa niin hänen oman kuin saaren muidenkin asukkaiden terveyden. Misty ei voi olla maalaamatta. Ilman sivellintä hän tärisee kuin cracknarkkari. Talot joiden huoneet olivat kadonneet, palavat yksi toisensa jälkeen. Poliisi epäilee Peteriä. Hänellä on alibi. Misty löytää itsensä keskeltä isoa salaliittoa ja monia ihmishenkiä on vaarassa...
Vuoteen nielemänä, voimattomana liikkumaan, Misty luo taidettaan. Hänen silmänsä ovat sidotut ja kätensä automatisoidut maalaamaan. Tie jumalalliseen inspiraatioon käy kärsimyksen kautta, Misty oppii. Joka neljäs sukupolvi nainen maalaa saaren kukoistukseen. Peter yritti tehdä lopun siitä. Sen takia hänellä on nyt makuuhaavoja.
Monista jo bestsellerstatuksen ansanneista kirjailijoista poiketen, pysyy Palahniukin ote omaperäisenä ja tyyli vankkumattomana kirja toisensa jälkeen. Palahniukin myyntiluvut viittaavat valtavirtaan, mutta hänen varsin uniikki tyyli yhdistää hänet undergroundiin. Tarinankerronnassaan hän on jäljittelemätön. Ja kääntypä miehen kirjat elokuviksikin. Fight Club on jo klassikko ja tekeillä on Hollywood-tuotannot kirjoista Tukehtuminen ja Eloonjäänyt.
Päiväkirja -idea ei saata kuulostaa niin innovatiiviselta kuin se kansiin nidottuna onkaan. Palahniuk oivaltaa ja ennen kaikkea uskaltaa kokeilla uusia tuoreita näkökulmia. Tuskin koskaan ovat taiteen omat pikkuseikat tuntuneet lukijasta näin kiinnostavalta. Jopa koomapotilaan ympärillä säkenöi kipinöitä. Entäpä kiinnostavatko pikkukylän ympyrät? Tavallisesti eivät. Niin tiukasta ja hektisestä paketista on kysymys.
Kadonneet huoneet ovat täynnä mystiikkaa. Me luulemme, että tunnemme kaiken omistamamme läpikohtaisin. Lomaosakkeen, joka sijaitsee paratiisisaarella; jossa vierailemme kaksi kertaa vuodessa; joka on niin iso, että kuluu aikaa huomataksemme sen olevan viallinen.
Palahniuk on ikiliikkuja. Hän ei ikinä suolla montaa kirjaa samasta aihepiiristä. Ja, jos hän käyttää kliseitä, hän käyttää niitä taitavasti ja hyvän maun kanssa.
Kirja on englanninkielinen, mutta sangen luettava ja teksti sopi jopa minun keskivertoenglantia puhuvaan suuhuni.
Lisää arvosteluja aiheesta Diary: a Novel