Neurovelho (Neuromancer, 1984) on William Gibsonin kirjoittama klassikko. Se on kyberpunk-genren luonut esikoisnovelli, jollaista ei oltu ennen koettu ja joka häikäisee esittämillään visioilla vielä nykypäivänäkin.
Neurovelhon tapahtumat sijoittuvat synkkään tulevaisuuskuvaan, jossa monikansalliset yhtiöt toimivat nykyisten supervaltojen ominaisuudessa ja kaupungit
ovat teknologian täyttämiä, rapistuvia betoni- ja lasikomplekseja. Rikollisuus ja korruptio kukoistavat niin metropolien syrjäseuduilla kuin suurten yhtiöiden pukumiehistä koostuvissa johtoportaissakin. Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän koneistutteiden kyllästämiä kyborgeja. Tätä kaikkea sitoo toisiinsa virtuaalimaailma, josta käytetään nimitystä matriisi.
Kirjan päähenkilöt ovat tavalla tai toisella huonoon jamaan ajautuneita antisankareita, jotka manipuloidaan mukaan monimutkaisen tapahtumaketjun syövereihin. Se, minkä kanssa päähenkilöt todella ovat tekemisissä, paljastuu pala palalta enemmän upean proosan säestämänä. Tarinaa värittää jatkuva synkkyys ja Neurovelhon tarina päättyykin kyberpunk-genrelle uskollisena sopivan koruttomasti. Osa kirjan henkilöistä esiintyy myös muussa Gibsonin tuotannossa.
William Gibsonin käyttämä kielellinen esitystapa on monimutkainen,
mutta kovin nautinnollinen ja kuvaileva. Se yhdistää ristiriitaisia vertauksia toisiinsa ja antaa tekstille teknologisen ja abstraktin luonteen, mutta saattaa samalla karkottaa lukijoita monimutkaisuudellaan. Myös kirjan juoni on monimutkainen, mutta kaikkine käänteineen hyvin mielenkiintoinen.
Kaiken kaikkiaan Neurovelho on erinomainen kyberpunk-kirjallisuuden klassikko. Sen tyly ilmaisutapa, kielellinen monipuolisuus ja juonellinen nerokkuus aikaansaavat erittäin palkitsevan lukunautinnon. Paras lukemani kirja; suosittelen ehdottomasti.
Lisää arvosteluja aiheesta Neurovelho