Pekka Ervast (1875-1934) suomalainen salatieteilijä tutustui teosofiaan 1894 18-vuotiaana ylioppilaana ja liityi Teosofisen
Seuran jäseneksi 1895. Hänen totuudenetsintänsä johti 1896 tapahtuneeseen uudestisyntymiskokemukseen, jossa hän tuli tietoiseksi ihmisen henkisestä olemuksesta "Jumalan Poikana". Poikkeuksena monesta muusta tämä kokemus jäi Ervastissa pysyväksi sieluntilaksi, johon hän, niin halutessaan, pystyi palautumaan ja samalla näkemään myös toisista, mikä heitä erotti tähän sieluntilaan tulemasta.Ervast aloitti välittömästi teosofiksi tultuaan kirjallisen työnsä teosofian tunnetuksitekemiseksi Suomessa ja toimi Suomen Teosofisen Seuran ensimmäisenä ylisihteerinä vv. 1907-17 ja 1918-19 (v. 1907-8
osasto toimi nimellä Teosofisen Seuran Suomalainen Osasto).Ervast julkaisi teoksensa Jumalan
valtakunnan salaisuudet v. 1906 teosofisessa aikakauslehdessä Omatunto ja itsenäisenä teoksena v. 1909. Sen jälkeen teoksesta on julkaistu useita uusintapainoksia.Jumalan valtakunnan salaisuudet perustuu Ervastin ajatukseen Jeesuksen vuorisaarnasta henkisen tiedon tienä. Jeesus oli Ervastin mielestä opettaja, joka tiesi, miten ihmisen kehitys henkiseen tietoon tapahtuu. Hän julisti "taivasten valtakunnasta" - henkisestä todellisuudesta, johon hän tahtoi myös toisia opastaa.Vuorisaarnan "autuudenjulistukset" ovat Ervastin mielestä Jeesuksen opetuslapsiuden ehdot.Siihen kuuluvat vapaaehtoinen köyhyys, väkivallasta kieltäytyminen, sydämen puhtaus ja "pelastuksen kaipuu". Näiden noudattaminen käytännössä johtaa Ervastin mukaan sielun heräymykseen.