Pekka Ervastin teos Jälleensyntymismuisti perustuu hänen keväällä 1924 pitämiinsä yleisöluentoihin. Ervast omaksui jälleensyntymisen
osana yleistä teosofista maailmankuvaa ja hänellä oli myös sitä koskevia omakohtaisia kokemuksia. Jälleensyntymismuisti on julkaistu v. 1924 ja Ervast on itse muokannut teoksen painoasun. Ervastin mielesetä
jälleensyntymistä koskevan okkultisen tiedon edellytys on ihmisen olemus "Jumalan Poikana". Tavallisessa päivätajunnassaan ihminen ei ole tietoinen jälleensyntymistään, mutta koko hänen persoonallisuutensa ja kohtalonsa on sen seurausta. Sen sijaan Ervast varoittaa luottamasta erilaisten selvänäkijöiden näkyihin ja kuvitelmiin, joiden lähteenä on astraalivalo, luonnon pikkuaivot. Todellinen luotettava menneisyys piilee luonnon "isoissa aivoissa" akaashassa, mutta sen tavoittaminen edellyttää ihmiseltä kohoamista oman
korkeamman minänsä yhteyteen. Ervastin kannalta "korkeamman minän" elämä on Kristuksen seuraamista, jolloin ihminen asettaa henkiset arvot etusijalle elämässään, vaikkakin huolehtii mallikelpoisisti päällensä ottamistaan aineellisista velvollisuuksista. - Ervastin teos Jälleensyntymismuisti perustelee filosofisen tarkasti eron visioiden ja korkeamman minän tajunnan välillä. Ervastissa suomen kieltä taitavilla lukijoilla on okkultinen kirjailija, jossa yhdistyvät henkinen ja akateeminen tiede. Rinnan omien näkemystensä kanssa hän käsitteli myös oman aikansa jälleensyntymistä koskevaa tieteellistä tutkimusta ja kertoo muiden omakohtaisista jälleensyntymistä koskevista kokemuksista.