Karma ja
sairaudet perustuu Pekka Ervastin (1875-1934) Helsingissä 1933 alkutalvesta pitämiin yleisöesitelmiin. 1946 julkaistu
teos sisältää kahdeksan esitelmää, joiden aiheena olivat sattuma ja sallimus, karman
voittaminen, karmalliset
sairaudet ja niiden ennalta voittaminen sekä parantumisen edellytykset.Ervastin lähtökohtana on ihmisen henkinen olemus ja hänen tavoitteensa "täydellinen ihminen". Henkisen kehityksen kannalta sairaus ei aina ole pelkästään negatiivinen asia, vaan edistää ihmisen todellisen olemuksen kehitystä. Ervast varoittaa henkisten kykyjen väärinkäytöstä ja esittää avuksi todellista itsetuntemusta, joka tunnustaa omat vikansa ja asennoituu nöyryydellä elämään kouluna.Ervast oli nykyajan vaihtehtolääketieteen edelläkävijöitä, mutta sen rinnalla hän esitteli myös psykoanalyysia salatieteeseen rinnastettavana syntysanojen etsijänä. Hänen mukaansa ihminen itse omilla ajatuksillaan ja toimillaan muokkaa tulevaa kohtaloaan. Omasta elämästään hän kertoi esimerkkinä, miten liiallinen arkuus oli johtanut munuaistautiin ja 1905 lääkäri "tuomitsi" hänet kuolemaan. Ervastilla oli kuitenkin omakohtaista kokemusta ihmisen kuolemattomuudesta, mutta myös halu auttaa toisia omilla tiedoillaan ja hänen oma tahtonsa, yhdistyneenä järkevään hoitoon teki mahdolliseksi, että hän sairaloisuudestaan huolimatta pystyi kirjailijan- ja luennoitsijantyöhönsä. Eri tautien syntysanojen ohella Karma ja sairaudet esittää yksinkertaisin sanoin avio-onnen salaisuuden olevan siinä, ettei tahdo rakastetultaan mitään, mitä tämä ei vapaaehtoisesti halua hänelle antaa, ja vastaavasti itse toimii aktiivisesti toisen onnen edistämiseksi. Uskollinen rakkaus ja ritarillisuus ovat edelleenkin päteviä ohjeita inhimillisessa kasssakäymisessä.Henkisen kehityksen suhteen Ervast varoittaa sekä mediumista että yliluonnollisten voimien tavoittelusta ja kehoittaa kehittämään itsessään nöyryyttä ja harjoittamaan Jeesuksen käskyjä. Karman voittaminen sairauksien yhteydessä tapahtuu siten, että ihminen ottaa vaivansa kiitollisena vastaan ja ymmärtää kärsimystenkin takana piilevän elämän oikeudenmukaisuuden ja luokseen vetävän Elämän Isän tahdon. Luottamus elämän hyvään tahtoon on tämänkin Ervastin teoksen läpikulkevana lankana.