Arthur Dentin päivä menee erittäin huonosti. Maapallo on räjäytetty
taivaan tuuliin, Arthur on heitetty ulos muukalaisavaruusaluksen
ilmalukosta, eikä mistään kaiken kukkuraksi saa millään ilveelläkään
siedettävää teekupposta. Aterian Milliway´sissä, Maailmanlopun
ravintolassa, luulisi saavan
hänen ajatuksensa irti kaikesta.
Maailmanlopun ravintola, englantilaisen kirjailijan Douglas Adamsin
hysteerisen hauskan ja satiirisen tähtimatkan toinen osa, on jatkoa
hänen äärettömän suositulle Linnunradan käsikirja liftareille
-romaanilleen. Maailmanlopun
ravintola seuraa Arthurin, hänen
pelastajansa ja hyvän ystävänsä Ford Prefectin, kaksipäisen Zaphod
Beeblebroxin ja masentuneen Marvin-robotin seikkailun jatkoa. Tarinan
jatkuessa sankarit etsivät yhä vastausta Elämän, Universumin ja Kaiken
Perimmäiseen Kysymykseen. Kauan sitten vanha ja suuri rotu rakensi
tähtitieteellisiin mittoihin yltävän supertietokoneen,
joka nimettiin
Syväksi Mietteeksi. Sen tarkoitus
oli löytää vastaus juuri tähän
Perimmäiseen kysymykseen, ja miljoonien vuosien laskelmien jälkeen
Syvämiete ilmoitti vastauksensa, joka oli kaikkea muuta
kuin mitä
koneen luojat olivat odottaneet. Ongelma oli, kuten kone selitti, se,
ettei kukaan koskaan oikeastaan selvittänyt mikä tuo kysymys oli.
Näin siis luotiin uusi, orgaaninen tietokone löytämään Perimmäinen
kysymys. Koneen nimi: Maa. Maailmanlopun ravintola -kirjassa saamme
vihdoin tietää kysymyksen Arthurin ja kumppaneiden etsinnöiden
vanavedessä. Matkan varrella nautimme heidän seurassaan aterian
Milliway´sissä, ravintolassa, joka on luotu aikakuoreen aivan
universumin äärilaidalle, missä voi tavata ihmisiä kaikissa ajan
hetkissä, ja missä puhuvat lehmät suosittelevat parhaita paloja omasta
anatomiastaan päivällisnautinnoksemme.
Seuraamme myös sankarimme mukana takaisin Maapallolle seuraamaan
ihmiskunnan uudelleensyntymistä, ja ohessa myös huomaamaan joitain
häiritseviä seikkoja sen -itsemme- alkuperästä. Koko ajan Adamsin
omaperäinen huumori pitää sinut naurussa suin muun muassa tällaisten
repliikkien parissa: "Alussa universumi luotiin. Tämä on suututtanut
monia ihmisiä ja sitä pidetään yleisesti huonona ideana." Tuollaisella aloituksella voi luottaa kirjan olevan hauskaa luettavaa,
mitä se myös todella on. Monilla tavoin Maailmanlopun ravintola on
edeltäjäänsä hauskempi, etenkin kohtauksissa, joita tähdittää Marvin,
robotti, jolla on "planeetankokoiset aivot", kuten hän
itse ilmoittaa,
ja joka halveksii koko universumia kaikkine luomuksineen.
Adams satirisoi onnistuneesti koko tieteiskirjallisuuden lajityyppiä,
tavalla, josta nauttii ja jota voi arvostaa yhtäläisesti sekä
tyylilajin fanit että ei-niin-fanit. Hänen teoksensa on yhtälailla
parodiaa itse elämästä kuin avaruustaisteluista ja muukalaisista.
Monilla tavoin Adams on ottanut päivittäiset kokemuksemme ja
humoristisoinut ne galaktisella mitalla. Juuri tämä antaa hänen
teoksilleen niin laajan suosion.
Maailmanlopun ravintola on vain muutaman sadan sivun pituinen, ja nopea
luettava. Itse asiassa se on hyvin vaikea laskea käsistä, ja tulee
luultavasti luettua illassa tai parissa. Linnunradan käsikirja
liftareille -kirjan lukeminen ikään kuin pohjatietona on suositeltavaa.
Kirjailija Douglas Adams menehtyi hiljattain, ja hänen poistumistaan
ovat kaikki hänen ihailijansa surreet. Hän kuitenkin jätti jälkeensä
huumoriperinnön, joka yltää Linnunradan laidalle, ja jos et ole vielä
ehtinyt nauttia hänen kirjojaan, on pieni pysähdys Maailmanlopun
ravintolassa jo kauan odottanut aikaansa.
Lisää arvosteluja aiheesta Maailmanlopun ravintola