13.4.2006 tuli kuluneeksi 30. vuotta tapahtumasta, joka luetaan yhdeksi rauhan ajan suurimmaksi onnettomuudeksi Suomessa. Tuona päivänä Etelä – pohjanmaalla sijaitseva pieni Lapuan kauppala (nyk. kaupunki)
joutui tahtomattaan valtakunnan median keskipisteeksi, kansainvälisenkin lehdistön huomion kohteeksi, mutta ennen kaikkea tuo päivä vaikutti syvästi pitäjän ja lähiympäristön asukkaisiin sekä heihin jotka omaisiaan menettivät onnettomuudessa. Tuona päivänä räjähti Lapuan Patruunatehdas, jossa sai yhdessä silmänräpäyksessä surmansa 40 tehtaan työntekijää.
Aikaa tapahtumasta on kulunut kolmekymmentä vuotta. Riittävästi siihen, että asiaa voidaan jo lähes kivutta käsitellä. Näin vuosipäivän aikaan ilmestyikin kaksi teosta, jotka molemmat käsittelivät
tapahtumaa eri näkökulmista; varsinainen ”pääteos”, jossa tapahtumaa käsiteltiin, historiallisessa valossa, sekä toinen, ”Lapua 13.4.1976”, Juhani Heinolan kirjoittama muistoihin ja lehtileikkeisiin perustuva, tapahtumaketjuja kokemusten perusteella valottava kirja. Kirjan
kirjoittaja toimi tuolloin Lapuan Sanomien
päätoimittajana ja näin ollen joutui tilanteeseen, jollaiseen joutumista ei varmasti koskaan voinut kuvitella tavallisen paikallislehden päätoimittajan roolissaan.
Miten tieto kulki? Miten media sai tiedon ja millaiseksi se värittyi? Miltä se tuntui, kirjoittajasta itsestään tai
onnettomuuden kokeneista ”paukun” työntekijöistä, kun työpäivä alkoi tavallisesti ja yhtäkkiä ympärillä oli vain kaaos, kuinka työtovereita kaivettiin raunioista henkiin jääneiden työläisten, vapaaehtoisten ja pelastushenkilöstön voimin?
kirja kuvaa tapahtumia pohjautuen vahvasti uutisointiin valtakunnassa, paikallisesti ja kansainvälisestikin. Siinä suhteessa kirjoittaja olikin näköalapaikalla, koska joutui paikallisena päätoimittajana vastaamaan tiedonkulusta myös valtakunnalliselle lehdistölle. Kirja kulkee tapahtumapäivästä uhrien hautaustilaisuuteen, joka järjestettiin Lapuan tuomiokirkon pihamaalla valtion päämiesten ja tuhatpäisen yleisön läsnä ollessa. Hautaan siunattiin yhtä aikaa 40 arkkua. Eikä suurkatastrofi jää tähän. Lähes näihin päiviin saakka on Lapualla tehty työtä yhteisen surun eteen. Onnettomuus jätti joukon orpoja, joiden tulevaisuus joutui vaakalaudalle yhdessä silmänräpäyksessä. Miten heitä autettiin? Mikä merkitys sillä oli? Ja sitten on vielä onnettomuuden ympärillä pyörivä huhumylly, jota kirja myös pääpiirteittäin valottaa ja toisaalta taas pitkällinen oikeusprosessi onnettomuuden jälkeen olisi jo oman teoksensa paikka, ainakin kirjan kirjoittajan mukaan.
Jos sinulla on siteitä Lapuaan, muistat tämän päivän tai muuten vain historia kiinnostaa tältä osin, kannattaa lukea nämä kaksi kirjaa rinnakkain. Niissä kulkevat tieto ja tunneilmasto käsi kädessä.
Lisää arvosteluja aiheesta Lapua 13.4.1976