Romaanisarja muinaisesta Egyptistä ja Valon kiven salaisuudesta
Eletään Ramseksen hallituskauden viimeisiä vuosia.
Mehi, kunnianhimoinen theebalainen upseeri, näkee salaperäisen
valon kiven tehdessään vakoiluretken keskellä aavikkoa
sijaitsevaan, vuorten ympäröimään taiteilijoiden kylään. Näystä
haltioituneena Mehi päättää paljastaa hinnalla millä hyvänsä salaisuuden, jota
totuuden paikan kolmekymmentä taiteilijaa pitävät hallussaan.
Kielletyn kylän muurien sisällä kaikkien vaiteliaaksi kutsuma
Nefer tietää, että hänen on kuultava jumalten kutsu ennen
kuin hän voi astua isänsä viitoittamalle tielle taiteilijoiden joukkoon. Hän päättää jättää kylän ja
lähteä maailmalle tielle taiteilijoiden joukkoon. Hän päättää jättää kylän ja lähteä maailmalle etsimään totuutta. Matkallaan hän kohtaa suuren rakkauden, ja ystävyyden lujat siteet paljastuvat
hänelle kun taiteilijaksi halajava Paneb Tulisydän pelastaa hänen henkensä.
Ystävykset lähtevät yhdessä taistoon Totuuden paikan koskemattomuutta uhkaavaa
vallanhimoista Mehiä vastaan.
Kirjan kirjoittanut: Christian Jacq
Ilmestyhnyt 2000
Kustantaja Otava
Muutama sivu kirjasta kirjoitettu
sivu 11
Prologi
Puolenyön maissa Totuuden paikan portti aukesi ja yhdeksän käsityöläistä lähti
päällysmiehensä johdolla kiipeämään täysikuun valaisemaa kapeaa polkua.
Kylän ylle kohoavalla kukkulalla kalkkikivilohkareen taka-
na piileskelevä Mehi hillitsi vaivoin riemunkiljaisun.
Faaraon rakentajien kylä sijaitsi aavikolla, ja kivinen ympärys muuri suojasi sen
salaisuuksia.
Sotavaunujoukkojen luutnantti Mehi oli monta kuukautta yrittänyt saada tietoja käsi-
työläisveljeskunnasta, jonka tehtävänä oli louhia ja koristella kuninkaitten ja kuningattarien
laakson haudat.
Mutta ainoa, joka kylästä jotain tiesi, tuntui olevan Ramses Suuri, jonka suojeluksessa Totuuden paikka oli. Sen asukkaat, rakennusmestarit, kivenhakkaajat, kuvanveistäjät ja maalarit, saivat erityisen vihkimyksen ammattinsa salaisuuksiin, sillä
heidän työnsä oli yksi valtakunnan säilymisen tukipylväistä.
Käsityöläiskylä oli suoraan riippuvainen hallitsijasta ja pää-
ministeristä eli visiiristä, ja se hoiti hallintonsa ja oikeustoimensa itse.
Mehin olisi pitänyt suunnata tarmonsa loistavasti alkaneeseen sotilasuraansa, mutta hän ei
saattanut unohtaa, että hänet oli torjuttu, kun hän oli pyrkinyt veljeskunnan jäseneksi.
Eikä hänen laistaan merkittävää miestä sopinut sillä lailla pilkata.
Vastoinkäymisestään hurmistunut Mehi oli liittynyt armeijan valiojoukkon, sotavaunu-
osastoon, ja päässyt pitkälle.
Mehin sisimmässä oli siintynyt katkeruus, ja hän vihasi päivä päivältä enemmän kurjaa
veljeskuntaa, joka oli nöyryyttänyt häntä ja eväsi olemassaolollaan häneltä täydellisen onnen tunteen.
Niinpä Mehi oli päättänyt mielestään, että jollei hän saisi selvitetyksi Totuuden paikan
salaisuuksia ja käytetyksi niitä omaksi hyödykseen, hän tuhoaisi muuriensa suojaan
eristäytyneen yhteisön, joka ylvästeli erityisoikeuksillaan.