korkea veisu eli laulujen laulu alkaa
morsiamen puheella rakkaudestaan.Hän haluaa kohdata rakkaansa, joka kehoittaa häntä seuraamaan
hänen laumansa jälkiä.Ensimmäisen luvun lopussa morsiamen ja yljän vuoropuhelu.Toinen luku alkaa vuoropuhelulla morsiamen puhuessa.:"Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja."
Morsian puhuu edelleen rakkaudestaan. Kolmas luku alkaa morsiamen unella, jossa hän etsii rakastettuaan. Morsiamen kauneutta ylistetään, ja
ylkä noutaa morsiamen vuorilta neljännessä luvussa. Ylkä vertaa morsianta yrttitarhaan. viidennessä
luvussa kerrotaan jakeissa 2-8 morsiamen unesta. Jakeissa 9-16 morsian ylistää Jerusalemin tyttärille ylkänsä kauneutta."Minun rakkaani on valkoinen ja punainen, kymmentä tuhatta jalompi. Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa, hänen kiharansa
kuin palmunlehvät, mustat kuin kaarne. Hänen silmänsä
ovat kuin kyyhkyset vesipurojen partaalla, jotka ovat maidossa kylpeneet ja istuvat runsauden ääressä. 13 luku: Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin höystesäiliöt; hänen huulensa ovat liljat, ne tuikkivat sulaa mirhaa. Hänen käsivartensa ovat kultatangot, krysoliitteja täynnä. Hänen lantionsa on norsunluinen taideteos, safiireilla peitetty. Hänen jalkansa ovat marmoripatsaat aitokultaisten jalustain nojassa. Hän on näöltänsä kuin Libanon, uhkea kuin setripuut. Hänen suunsa on sula makeus, hän on pelkkää suloisuutta. Sellainen on minun rakkaani, sellainen on ystäväni, te Jerusalemin tyttäret." Kuudes luku alkaa Jerusalemin tyttärien kysyessä morsiamelta; minne on mennyt rakkaasi, sinä naisista kaunein? Kunne on kääntynyt rakkaasi? Morsian vastaa Rakkaansa meneen yrttitarhaansa ja liljoja poimimaan. Ylkä ylistää morsiamensa kauneutta synnyttäjänsä valioksi ja pitää itseään kuningasta onnellisempana. 7 luvussa ylistetään karkeloivan morsiamen kauneutta. Ylkä puhuu rakkaudestaan, ja morsian vastaa. Morsian kehoittaa ylkää lähtemään kanssaan maalle keväisen luonnon helmaan."Käykäämme varhain viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös versoo ja ummut aukeavat, joko kukkivat granaattipuut, Siellä annan sinulle rakkauteni. Lemmenmarjat tuoksuavat, ja oviemme edessä kasvavat kaikkinaiset kalliit hedelmät, uudet ja vanhat: sinulle, rakkaani, olen ne säästänyt." Viimeisessä eli kahdeksannessa luvussa on morsiamen toivomus, varoitus Jerusalemin tyttärille, rakkauden voimasta kerrotaan sanoin:Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret:älkää herätelkö, älkää häiitkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa." Veljet puhuttelevat morsianta pikkusiskonaan ja tämä vastaa. Salomon ja yljän viinitarha. Yljän kehoitus morsiamelle ja morsiamen kehoitus yljälle:"riennä, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura balsamivuorille."
Lisää arvosteluja aiheesta Song of Songs