Kädessäni on 246-sivuinen Stalinin virallinen, lyhyt
elämäkerta. Kirja on toimitettu NKP(b):n Keskuskomitean
Marx-Engels-Lenin Instituutissa ja painettu suomeksi Petroskoissa
vuonna 1953. Suomentajaa ei mainita. Stalin oli siis elossa viimeisiä hetkiään kirjan
suomenkielisen painoksen ilmestyessä, tai ehkä hän oli silloin jo
kuollut? Stalin kuoli Moskovassa 5.3.1953.
Josef Vissarionovitsh Dzugashvili, pseudonyymi
Stalin - Teräksinen tai Teräsmies, syntyi 21.12.1879 Georgiassa, Gorin kaupungissa.
Vanhemmat olivat syntyperältään talonpoikaisia. 9-vuotiaana Stalin
aloitti koulunkäynnin Gorin hengellisessä koulussa. 15-vuoden iässä
hän
sai tämän alakoulutyyppisen opinahjon päästötodistuksen, ja samana
vuonna aloitti oppilaana Tiflisin kreikkalaiskatolisessa hengellisessä
seminaarissa. Näistä tiedoista päättelemme hänen vanhempiensa olleen
kreikkalaiskatolisia eli ortodoksikristittyjä.
Stalinin poliittinen herääminen ajoittuu teini-ikään.
Tsaarin hallinto karkoitti marxilaisia mm. Georgiaan, ja täällä syntyi
vahva vallankumouksellinen maanalainen liike. Stalin toimi erilaisissa
kerhoissa ja osallistui lakkoihin ja laittomiin kokouksiin sekä
lentolehtisten jakeluun. Ensimmäinen suurempi julkinen tempaus, jota
Stalin johti, oli 22.4.1901 Tiflisissä järjestetty vappumielenosoitus.
Tätä ennen, maaliskuussa 1901, oli tsaarin poliisi suorittanut
kotietsinnän fysikaalisessa observatoriossa, jossa Stalin asui ja työskenteli. Siitä
lähtien aina 1917 helmikuun vallankumoukseen saakka Stalin toimii maan
alla, eli kirjan sanoin:"...viettää illegaalisissa oloissa leniniläisen
koulun ammattivallankumouksellisen jännittynyttä ja sankarillista
elämää."
5.4.1902 Stalin vangitaan ja puolentoista vuoden kuluttua
hänet karkotetaan kolmeksi vuodeksi Novaja Udaan, Itä-Siperiaan. Täällä
hän sai Leniniltä (oikeasti Vladimir Iljitsh Uljanov, Lenin on pseudonyymi ja johdettu Lena-joesta) kirjeen, joka oli
ensikosketus miesten välillä. Jo 5.1.1904 Stalin karkaa ja palaa
Georgiaan.
Joulukuussa 1905 Stalin matkustaaTampereelle ensimmäiseen
yleisvenäläiseen bolshevikkien konferenssiin. Täällä hän tapaa Leninin
ensi kertaa. Huhtikuussa 1906 Stalin esiintyy Tukholmassa VSDTP:n IV
edustajakokouksessa, missä hän yhdessä Leninin kanssa kiisteli
enemmistönä olevien sosialidemokraattien kanssa.
Tsaarin poliisi vangitsi Stalinin 7 kertaa vuosien 1902 ja
1913 välisenä aikana. 5 kertaa hän onnistui karkaamaan
karkoituspaikastaan. Viimeiseltä Turuhanin karkotuspaikalta hänet
vapautti helmikuun vallankumous vuonna 1917. Bolshevistinen päivälehti Pravda alkoi ilmestyä 1912.
Stalin johti lehden toimittamista. Helmikuun vallankumouksen jälkeen
Stalin palaa Pietariin ja alkaa johtaa Pravdaa. Toukokuussa 1917
perustettiin Keskuskomitean Poliittinen byroo. Stalin valittiin sen
jäseneksi ja siinä toimessa hän pysyi kuolemaansa saakka.
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Stalin toimi
kansallisuusasiain komissaarina vuoteen 1923 saakka. Lainaus:"...Ei ole
olemassa ainoatakaan sellaista neuvostotasavaltaa, jonka
järjestämisessä Stalinilla ei olisi ollut aktiivista ja johtavaa
osuutta."
Suomen kansalaissodasta 1918 ei kirjassa ole minkäänlaista
mainintaa.
Leninin kuoleman jälkeen 21.1.1924 Stalin ryhtyi toimiin.
Ensin hän hyökkäsi trotskilaisten kimppuun. Seuraavaksi olivat vuorossa
"antautujat" Zinovjev ja Kamenev, joilta Stalin "...repäisi naamion
noilta inhoittavilta antautujilta ja paljasti heidän
trotskilais-menshevistisen olemuksensa." 1928-29 nujerrettiin kulakit
eli maaseudun menstyneimmät talonpojat. Samalla päästiin eroon
Buharinin, Rykovin, Tomskin ym. "oikeistolaisantautujien ja
kapitalismin palauttajien ryhmästä".
1930-luvun puolivälissä aloitetuista suurista
puhdistuksista kirjassa ei ole mainintaa. Ei myöskään siitä, että
vuosina 1929-39 Neuvostoliitossa kuoli 15-20 miljoonaa ihmistä nälkään
ja mielivallan uhrina.
12.12.1937 toimitettiin Korkeimman Neuvoston vaalit. 91
miljoonaa valitsijaa käytti äänioikeuttaan, ja 90 miljoonan äänen
voimalla kommunistien ja puolueettomien vaaliliitto valtasi Korkeimman
Neuvoston.
Syksyllä 1939 "vapautettiin tilanherrain ikeestä
Länsi-Ukrainan ja läntisen Bielo-Venäjän kansat." "Elokuussa 1940
Neuvostoliiton kokoonpanoon palautettiin Itämerenmaiden
neuvostotasavallat - Liettua, Latvia ja Eesti." Talvisodasta ja
Jatkosodasta kirjassa ei ole muuta mainintaa kuin että vuonna 1944
laskivat aseensa Saksan liittolaiset Romania, Suomi ja Bulgaria. Sen
sijaan monia muita 2.
maailmansodan sotatoimia kuvataan' tosin valikoidusti. "Nerokas
sotapäällikkö, jonka nimi
huulillaan neuvostosoturit menivät taisteluun, näki ennakolta
tapahtumain kehityksen...".
Stalinin perheestä ei ole mainintaa. Sen sijaan kirjassa
siteerataan varmaankin satoja Stalinin kirjoituksia ja puheita. Kaikki
lainaukset ovat pelkkää Kremlin liturgiaa. Pappisseminaarilainen Josef
Dzugashvili hylkäsi kristinuskon. Uudeksi uskonnokseen hän otti
sosialismin. Lyhyt elämäkerta on puhdasta uskon julistusta alusta
loppuun. Kaiken kaikkiaan: historia on niin kuin se kirjoitetaan.