Pekka Ervast laati lyhyen esityksen H. S. Olcottin (1832-1907) elämästä välittömästi tämän kuoleman jälkeen. Nykyiset lukijat
saavat kiittää teoksen saatavuudesta kesälahtelaista Heikki Kesävuorta, joka julkaisi teoksesta näköispainoksen v. 1985.Teosofisen Seuran perustajapresidentti eversti H. S. Olcott kunnostautui nuoruudessaan maatalousaiheisten kirjojen tekijänä, lakimiehenä ja tinkimättömänä sotatarkastajana. Hän tutustui mesmerismiin jo 50-luvulla ja
oli kiinnostunut spiritistisistä ilmiöistä. 1874 hän tutustui madame Blavatskyyn ja alkoi välittömästi tämän kanssa Teosofisen Seuran 1875 perustamiseen johtaneen yhteistyön.Ervast selostaa teoksessaan Olcottin uraa ja madame Blavatskyn välityksellä tapahtunutta teosofiaan ja sen mestareihin tutustumista. Olcott kuului niiden henkilöiden joukkoon, jotka fyysillisellä tasolla tapasivat Intian mahatmoja ja eräs tällainen tapaaminen lienee saanut aikaan Olcottin lopullisen omistautumisen mestareiden työtoveriksi.Olcott muutti Blavatskyn kanssa 1879 Yhdysvalloista Intiaan, jossa Teosofinen Seura ensi alkuun toimi hindulais-nationalistisen Arya Samajn alaosastona. 1880 Olcott ja Blavatsky ottivat pansiilin ja sitoutuivat Buddhan seuraajiksi ja Olcott aloitti toimintansa Ceylonin buddhalaisten koulujen perustamiseksi.Ervast selostaa
myös Olcottin toimintaa parantajana ja buddhalaisuuden eri suuntien yhteisymmärryksen edistäjänä.Olcottin henkilökohtaisesti tunteneena ja useampaan kertaan tavanneena Ervastilla oli erinomainen tilausuus tutustua suuresti arvostamansa Olcottin persoonallisuuteen. Hänen pieni kirjasensa tuo myös esille, miten huterolle pohjalle Mrs. Besantin nimittäminen Olcottin seuraajaksi tapahtui, mikä ei missään määrin vie arvoa pois Mrs. Besantin työlle teosofisten aatteiden esittäjänä.Olcottin kuolemasta tulee ensi vuonna kuluneeksi 100 vuotta, samoin kuin Teosofisen Seuran Suomalaisen Osaston perustamisesta. Sen jälkeen on eversti Olcottista kirjoitettu varmaankin koko joukko päteviä ja yksityiskohtiin meneviä elämäkertoja, mutta Ervastin pieni esitys on säilyttänyt yhä elinvoimansa. Se antaa hyvän yleisesityksen Olcottin toiminnan laajuudesta, vaikkakin jättäen sivuun Olcottin ja Blavatskyn väliset eroavat näkemykset teosofiasta ja Teosofisen Seuran tehtävästä. Olcottille Teosofinen Seura oli lava, jossa eri uskontojen kannattajat voivat kohdata toisensa "veljinä ja sisarina". Blavatskyn teosofiaa Ervast piti tienä mestareiden luo. Se, että Mestarit kiinnittivät huomionsa Olcottiin ja valitsivat hänet työtoverikseen perustunee hänen valmiuteensa uhrata oma maallinen menestyksensä ja oma mukavuutensa köyhien ja vähäosaisten, mutta myös rikkaiden ja menestyneiden auttamiseksi. Sellaisena Olcott on, Ervastin esittämänä, esimerkki itsensä unohtamiseen kykenevästä ihmisestä.