Badding: Rauli Somerjoen Elämä ja laulut

Yhden Suomen merkittävimpiin lauluntekijöihin ja tulkitsijoihin kuuluvan Rauli Badding Somerjoen tuotannosta ainakin jonkin kappaleen tuntee varmasti jokainen, jonka elämään populaarimusiikki kuuluu vähäisessäkään määrin. ”Paratiisissa” lienee käynyt jokainen tai ”tähdet, tähdet” on tavalla tai toisella herättänyt kaihoa monessa eri elämänvaiheessa. Nämä laulut rikkovat sukupolvien rajoja, toisin kuin niin usein artisti on tietyn aikakauden tuote, Badding on lauluillaan ja tulkinnoillaan useiden sukupolvien listojen kärkipäässä. Näitä rajoja hän rikkoi jo elinaikanaan: Tuotantoon tutustuessa väkisinkin jää mieleen sen monipuolisuus. Tästä ajattomuudesta kielii myös se, että tänä päivänä lauluja tulkitsevat niin tenavatähdet, karaokebaarien kuluttajat kuten myös aikamme ykkösartistit. Kuolemattomuudella onkin toki ollut siivittäjänsä, joiden ansiosta laulut elävät edelleen.

Baddingin elämänkerraksi luonnehdittu 1990- luvulla julkaistu teos ” Badding :Rauli Somerjoen elämä ja laulut.” saattoi monelle lukijalle olla liikaa ja kirjan pohjalta tehty elokuva sitäkin enemmän. Elokuvan ydin saattoi mennä jopa täysin hukkaan todellisuuden, kuvitteellisen tarinankerronnan ja mielikuvitusmaailman vuorottelemassa kuljetuksessa. Elokuva valmistui muutamia vuosia kirjan ilmestymisen jälkeen, mutta rakentuu enemmän kuvitteellisen tarinan ympärille, toki muassaan vahva totuuden siemen. Elokuvaa tuskin voi ymmärtää kuin ainoastaan viihteellisenä tuotoksena, mikäli ei ole tutustunut tämän herran todelliseen minään ja ehkä parhaiten se onnistuu kyseisen kirjan kautta. Kirja ja elokuva tukevat toisiaan.

Kirja pyrkii valottamaan todellisuuspohjaisesti tämän jopa mystisenkin henkilön kuvaa ja elämänvaiheita lapsuudesta, jokseenkin tavanomaisesta aikansa suomalaisesta perheestä Somerolla. Miten tuo elämä kuljetti erilaista, ikuista pikkupoikaa omassa elämässään kuin sivustakatsojana. Mies, lähes rujon ulkokuorensa takana, ujo poika, joka halusi vain laulaa ja maksoi menestyksestä kohtuuttoman hinnan. Tuo mies, jonka ääni oli kuin enkelillä, tekstit ja melodiat, joilla oli ja on edelleen syvä vaikutus sukupolvesta toiseen yhdistäjänä, erottajana ja synkkien tunteiden tulkkina. Mies itse laulujensa takana eli pohjattoman yksinäisyyden ja ahdistuksen temmellyskentällä vuosi vuodelta syvemmin turvatuen voimaa antavaan herkän taiteilijan oljenkorteen, viinaan, joka imaisi miehien yhä syvemmälle musiikkibisneksen polkiessa tahtia, koska kansan on saatava mitä kansa haluaa.

Rauli Badding Somerjoen elämä päättyi lyhyeen, mutta jätti jälkeensä jotain kuolematonta. Mies laulujen takana tulee lukijalleen kirjan myötä ihmiseksi ja kertoo varsin julmalla tavalla ristiriidasta taiteilijan herkkyyden ja bisneksen välillä. Tuskin monikaan taiteilija tämän päivän yhteiskunnassa on vapaaehtoisesti valmis ottamaan vastaan tuota julkisuuden tuomaa taakkaa ja teollisuuden vaatimuksia, mutta se on vain tosiasia johon täytyy sopeutua ja alalle hakeutuvat lienevät siitä myös enemmän tietoisia. Tämä kirja voisi kuitenkin kuulua jokaisen suomalaisesta kulttuurista kiinnostuneen henkilön luettavaksi mutta ennen kaikkea ”oppikirjaksi” niille, jotka haaveilevat artistin ”helposta elämästä”. No, Somerjoen uran aikana ei sentään vielä ollut tätä julmaa keltaista lehdistöä nykymuodossaan, mutta oli toki täysin erilainen, pidättyväisempi ja tuomitsevampi kulttuuri, jossa Badding oli kummajainen, mutta silti kateuden kohde.

Suorien lainausten käytössä on rajoituksensa. Kaikesta huolimatta lienee oikeus ja kohtuus päättää tämä teksi herran itsensä sanoin, jotka ehkä parhaiten kuvastavat hänen syvintä olemustaan:

VALOT
Ilta saapuu Hiljaa huoahtain / valot syttyy taakse ikkunain / ei jää pimeään, / muut kukaan yksinään, / valot yön pois varjot häivyttää./
En mä niitä sytytäkkään en / luulen tuskin niitä tarvitsen / kun sinä niin olet valo kirkkahin / sanoisin liikaakin se valaisee.

Kaikki tahtoo tietää miksi jään / asuntooni aivan pimeään / vvarjot kietoutuu / niihin tukehtuu / mulle vaikka mitä tapahtuu/
Ne ei tiedä että valo voi / säikyttää tään aran tunteen pois/ siis kahdestaan päätettiin ei milloinkaan / valot käy meillä päin palamaan.