JUUTALAISISTA JA HEIDÄN VALHEISTAAN Martti Luther; suomentaja T. T. Karanko 1939.
Tämän kirjan kääntäjän uskomattomalta tuntuvan antisemitismin taustalla on Hitlerin kansallis-sosialismin nousu ja germaanisen arjalaisen kulttuuriajattelun tunkeutuminen Suomenkin oikeiston pariin. Joidenkin luterilainen identiteetti haki II maailmansodan alkupuolella vahvistusta tällaisesta rasismista ja antisemitismista. Taustalla saattaa ymmärtää olleen Suomessa koettu poliittinen uhanalaisuus idän mahdin laajentymispyrkimysten edessä. Neuvostoliiton ateismia vastaan haluttiin asettaa puhtaaksiviljelty luterilaisuus,
joka torjui ensin paavinkirkon roomalais-katolisuuden.
Luterilaisuuden oppi-isän kardinaalierehdys selittyy osittain sillä,
että Lutherkin oli aikansa lapsi ja tunsi tarvetta joidenkin syntipukkien löytämiseen yhteiskunnallisiin ja kirkollisiin ongelmiin. Lutherin erehdys kelpasi n. 400 v myöhemmin äärioikeiston kansallis-sosialististen sympatioiden tueksi. Suomentaja Karanko osoitti peittelemätöntä ihannointia Hitlerin kansallista herätystyötä kohtaan ja uskoi kansallissosialistisen Saksan valtakunnan voimakkaan nousun tekevän vihdoinkin lopun juutalaisuuden ja juutalaisen hengen vaikutuksesta koko Keski- ja Kaakkois-Euroopassa.
Luther kirjoitti v. 1543 tämän kirjansa, joka oli alkukieliseltä nimeltään
Von den Jüden und ihren Lügen. Teoksessa ei ole sisällysluetteloa eikä otsikointia nykyaikaiseen tyyliin, joten tämän poleemisen puheenvuoron juoni on kaivettava perusteellisella lukemisella esiin. Teos on jo lähes historiallinen harvinaisuus sisältönsä vuoksi ja löytyy enää varastokirjastosta.
Luther argumentoi juutalaispolemiikkiaan vahvasti Raamatulla osoittaen samalla teologisen asiantuntemuksensa. Hän vetää rajoja Paavalin ilmaisuja tulkiten vanhan ja uuden, lihallisen ja hengellisen Israelin välille. Luther osaa selittää vanhoja heprean käsitteitä kiintoisan tuntuisella, vaikka tuskin vakuuttavimmalla tavalla
juutalaisten osoittamiseksi täydellisesti torjuttaviksi ja syypäiksi aina jumalanpilkkaankin evankelisen uskon näkökulmasta.
Luther erehtyy sekoittamaan eri tasoisia asioita keskenään ja samaistaa rodulliset
juutalaiset jyrkästi lain ja omien ansioiden tiellä vaeltaviin uuden liiton uskon vihollisiin. Luther näkee juutalaiset vieraina valloittajina, jotka pyrkivät valtaamaan yhteiskunnan taloudellisen ja poliittisen vallan paikatkin. Luther rinnastaa juutalaiset usein turkkilaisiin ja paavilaisiin. Näitä vastaan piti korostaa kärjistetysti uskonpuhdistuksen kirkasta oppia, niin kuin protestiryhmien sosiaalipsykologiasta tiedetään. Luther ei osoittaudu erityisen epäjohdonmukaiseksi apologiassaan evankelisen uskon puolesta, jolla löydöllään hän uskalsi nousta aikanaan paavinkirkon auktoriteettia ja sen tukemia harhoja vastaan. Mutta hänet näyttää vallanneen aivan käsittämätön vihan henki yhtä rotua vastaan.
Maltillisesti arvioiden täytyy sanoa, että Lutherin kirjassaan ilmaisemat yllytykset juutalaisten synagoogien polttamiseen ja rabbien kivittämisiin jne. on ymmärrettävä täydellisiksi ylilyönneiksi ja neron tasoisen lahjakkaankin ihmisen heikkoudeksi. Ellei Luther olisi erehtynyt näin raskaasti purkaen itsekritiikittömästi tunteitaan, häntä saatettaisiin jumaloida paljon enemmänkin, kuin nyt jotkut ultraluterilaiset tahot tekevät. Tämän ajan ihmisillä alkaa olla jo tarpeeksi etäisyyttä arvioida uskonpuhdistuksen historiallista tilannetta objektiivisesti – jos ei anneta oman viitekehyksen, katolisen tai luterilaisen tai muun sellaisen häiritä nöyrää rehellisyyttä – sekä tajuta II maailmansodanaikaiset kansalliset intressit ja riippuvuudet.
Juutalaiset vain itse ovat asiantuntijoita historian vuosisatojen halki kertomaan, miltä tuntui olla siirtolainen, muukalainen, pakolainen sekä epäilyttävän rodun ja uskonnon edustaja. Lutherinkin argumentoinnissa paistaa anakronistinen syyllistämisen halu. Kun yleistetään kontekstistään irroitettuna esim. Paavalin lausuma, että juutalaiset ovat kaikkien ihmisten vihollisia, on helppo pönkittää mielikuvaa kansasta, joka oikeasti vastustaa Jumalaa ja ristiinnaulitsee Kristuksen ikuisesti. Eurooppalainen kristikunta on taas ymmärrettävästi syystään hankkinut juuri 1900-luvun alkupuoliskolla juutalaisten murhaajien leiman yhden ’arjalaisen kiihkoilijan hulluuden’ ansiosta.
Lutherin pamfletti ansaitsisi kadota uusnatsien ja fanaattisten islamistien perustelemattoman antisemitismin ilmausten joukkoon, ellei protestantismin oppi-isän raskas yksipuolisuus ja harha-askel selittäisi myös paljon natsistisen antisemitismin nousua ja äärioikeistolaista uhoa. Luther ei alentunut sentään pelkkään perustelemattomaan luulemiseen, mutta jotkut paksut laput näyttävät olleen hänenkin silmillään. Voi kysyä, tarkoittiko Luther yllyttää tuhansia ja ehkä miljoonia sittenkään sellaiseen antisemitismiin, kuin mihin historiassa on näkyy päädytyn. Tuskin hän pyrki synnyttämään nimeään kantavaa kirkkokuntaakaan. Mutta hänessä oli energiaa, joka purkautui väistämättä myös demagogisena ja rabulistisena hyökynä.
Lopuksi muutama ajatus Lutherin tekstien pohjalta. Hän katsoi juutalaisten pitävän itseään Jumalan oma kansa –tulkintansa nojalla (Israel = ha-am, muut = gojim) ja siihenkin nojaten, että »pelastus on juutalaisista», muita parempina ja ei-juutalaisia (saksalaisia) viheliäisten matojen vertaisina. Luther uskoi Jumalan hylänneen juutalaiset, koska he hylkäsivät Kristuksen. Mutta Lutherilta näyttää unohtuneen ikivanha lupaus VT:n patriarkoille juutalaiskielteisyyden seurauksista: Joka sinua (Jaakobia) siunaa, on oleva siunattu, joka sinua kiroaa, on kirottu. Lutherin kannanotot vaikuttavat ilmentävän hyvin negatiivista mielikuvaa juutalaisten uskonnosta ja vakuuttuneisuutta oman uskon ainutlaatuisesta oikeamielisyydestä.
Jottemme itse erehdy yksipuolisuuksiin – antisemitismin tuomitseminenhan ei koskaan sitä ole – historiaa ja sen dokumentteja pitää tutkia sitomatta omaa viitekehystään ja tunteitaan niihin. Tämän arvion laatija uskoo, että kansat kulkevat ihmiskunnan historiassa monien tuomioiden läpi teesien ja antiteesien tapaan, kunnes kerran, ehkä inhimillisesti laskien vasta kauankin meidän aikamme jälkeen, oikeus, totuus ja rakkaus voittaa Jumalan valtakunnan kanssa.
Arto J. Saarinen, luterilainen teologi, Finland
- - - - - - -
Arto J Saarinen
Pellervontie 15
37600 VALKEAKOSKI
Puhelin (03) 5849741
0405341698
arto.saarinen@elisanet.fi artosaarinen@gmail.com Skype: arto_juhani_s
Messenger: arthsaar@hotmail.com INTERNET-SIVUT:
http://www.elisanet.fi/arto.saarinen/
Lisää arvosteluja aiheesta JUUTALAISISTA JA HEIDÄN VALHEISTAAN