Ilkka Remes, Suomen menestynein jànnityskirjailija on totuttanut yleisònsà komealta kalskahtaviin aiheisiin. "Uhrilennonkin"
juoni rakentuu kansainvàlisten kuvioiden ympàrille, eikà petà.
Kirjan pààhenkilò, suomalainen
Antti Kaira, tyòskentelee aivotutkijana Saksan Heidelbergissà. Hànen amerikkalaismorsiamensa Tina sen sijaan taiteilee Nizzassa. Hààt làhestyvàt, mutta morsianta ei kuulu. Seikkailu Tinan etsimiseksi vie Antin lopulta Balkanille, jossa hàn sotkeutuu todella suuriin kuvioihin - huumekauppaan ja suurvaltojen kiistoihin.
Romaani on mukaansatempaava sekà kielellisesti ettà juonellisesti, vaikkakin kàsiteltàvien aiheiden suuri mààrà tekeekin siità paikoin hieman sekavan tuntuisen. Perusjuoni kuitenkin on taattua laatua, eikà lukija pety tàhànkààn Remeksen tekeleeseen. Jànnitystà luodaan upein keinoin (salakàytàvià, juonitteluja, uskonlahkoja), eikà kirja pààstà otteesta hetkeksikààn ennen kuin takakansi viimein kolahtaa viimeisen sivun pààtteeksi. Antti Kairan hahmo on monitahoinen ja erittàin mielenkiintoinen, mutta hànen morsiamensa jàà hyvinkin etàiseksi. Kenties Remes keskittyi teoksessaan vàlillà hieman vààriin seikkoihin?
Kokonaisuus on kuitenkin se todellinen mittari, ja senhàn suhteen "Uhrilento" kyllà làpàisee kriittisen lukijatestin kirkkaasti. Sen vahvuudet ovat erittàin kiehtova juoni, kiinnostava pààhenkilò sekà piinaavan suloinen jànnitys, jonka takia (vai pitàisikò sanoa ansiosta?) vietin itsekin yhden làhestulkoon unettoman yòn sità ahmien.
Suosittelen làmpimàsti!