Kristuksen tulemisen salaisuus sisältää kaksi Pekka Ervastin 1930 jouluntienoilla pitämää esitelmää. Pieni teos on julkaistu
1990 Ruusu-Ristin kirjallisuusseuran toimesta 1990. Uskokaa tai älkää, - Kristuksen toinen tuleminen on aina ajankohtainen kysymys! Olisin muuten voinut jättää tämän pienen teoksen referoimatta, mutta hämmästyksekseni olen huomannut,
että Lontoossa tai jossakin muualla - ehkä useammissakin paikoissa esiintyy nykyään Jeesuksen uusia inkarnaatioita. - Ja niin tulee vielä vastedeskin tapahtumaan! Eli kysymys kuuluu, miksi? Ovatko nämä henkilöt "tärähtäneitä" vai tulisiko heidän väitteisiinsä uskoa? Näitä kysymyksiä mielessään elätteville voi suositella tätä Ervastin vaikesti käsiinsä saatavaa teosta.Jeesuksen tehtävä oli, Ervastin mukaan, tuoda Kosmillinen Kristus - Logos, Jumalan täydellisyyskuva ihmisestä, ihmiskunnan keskuuteen. Ja tätä tehtäväänsä varten Jeesus oli valmistautunut miljoonien vuosien ajan. - Paradoksaalisesti Ervastkin esittää, että Kristusta ei voi tuoda ihmiskunnan keskuuteen, koska Hän tai Se on aina ja kaikkialla läsnäoleva Logoksen toinen persoona. Eli mitä tapahtua saattaa, on se, että ihmiset tulevat osallisiksi Kristuksen läsnäolosta.Ervastin nerouteen kuuluu, että hän osaa tehdä vaikeista asioista yksinkertaisia. Niin tässäkin tapauksessa. Sen mukaan Kristuksen läsnäolo tulee esille ihmisten vaistomaisessa myötätunnossa toisaan kohtaan. Toinen muoto Kristuksen läsnäoloa on sisäinen ilo ja riemu, joka
ihminen tuntee esim. rakastuessaan tai muuten toisille hyvää tehdessään. Erityisesti tämä toinen muoto tulee esille silloin, kun ihmiset yhdessä viettävät pyhän hetken, esim. uskonnollisessa kokouksessa ja tuntevat sielussaan kohoutuvansa. Kristinuskon alkuaikoina tämä hurmio saattoi kohota niin, että Jeesus saattoi ilmestyä seurakuntansa keskuuteen.Elämä ei kuitenkaan ole pelkkää hurmiota ja arjessakin Kristuksen tulisi voida ilmetä, sitä varten olisi ihmisen seurattava Jeesuksen käskyjä. On itsestään selvä, että tämä voi tapahtua vain vapaaehtoisuudessa ja mahdollisimman tietoisesti siitä, mitä tekee. Ervastin mukaan Jeesuksen vuorisaarnassa antamat käskyt ovat "elämän" omia käskyjä, eivät mielivaltaisia neuvoja, vaan neuvoja sitä silmälläpitäen, että elämä itsessään voisi ilmetä maan päällä. Elämän lakeina käskyt näyttävät ihanteen, jota ihminen ei ehkä voi koskaan täydellisesti toteuttaa. Loogisestikin tämän voi helposti ymmärtää, sillä jos Kristus - Logoksen toinen persoona on ihmisen täydellisyysihanne, niin ihminen ei voi mitenkään kohota sen yläpuolelle, mutta ei myöskään voi olla täydellinen ihminen ilman, että tämä ihannekuva jossakin määrin hänessä olisi elävänä.Samalla Ervast paljastaa myös mysteerin, sillä kun Jeesus on kokonaan yhtynyt kosmilliseen Kristukseen, tulee Kristusta kokeva ihminen, ennemmin tai myöhemmin myös Jeesuksen yhteyteen, - ja silloin, jos hän ei ole älyllisesti selvillä vesillä, voi syntyä monenlaisia sekaannuksia. Ervastin mukaan asia on selvä: Jeesus Natsarealainen ei enää ruumistu, sillä sellaista persoonallisuutta ei enää ole, kun Jeesus on yhtynyt kokonaan Kristukseen. Sen sijaan Jeesus Kristus on kaikkialla keskellämme ja yksilöinä ihmisillä on mahdollisuus pyrkiä ja tulla vastaanotetuksi hänen valtakuntaansa.