”Jo kauppias-käsitteeseen sisältyy ansion tavoittelu. Siis hyvältä kauppiaalta ei odoteta altruistista toimintaa, eikä hyvä-käsite muutenkaan edellytä, että jättäisimme oman etumme valvomisen toisten huoleksi ja ajattelisimme lähimmäisiämme. Jos näin olisi asianlaita, tämä maailma joutuisi kohteliaisuuden kaaokseen.” ”Hyvän kauppiaan käsitteeseen sisältyy omien intressien valvominen, mutta samalla myös se, ettei hän polje muiden etuja.” Virtasen edellä esitetty pohdiskelu tapahtui aikakaudella, jolloin Suomen kirjanpitolaissa ja siihen liittyvässä asetuksessa useissa kohdin viitattiin ”hyvään kauppiastapaan”. Sittemmin vuonna 1973 säädettiin kokonaan uusi kirjanpitolaki, joka toi tarkasteltavaksi ”hyvän kirjanpitotavan”.
Hyvän tavan sisältöä on nähtävästi aina syytä tarkastella etiikan näkökulmasta, olkoon kysymyksessä sitten
hyvä kauppiastapa, hyvä kirjanpitotapa, hyvä tilintarkastustapa tai hyvä asianajotapa. Hyvän tavan toinen
tukijalka on etiikassa, vaikka sitä käytettäisiinkin juridisessa kontekstissa. Termin toinen tukijalka on tällöin juridiikka. Hyvä
tapaa tulee arvioida moraalifilosofisesta näkökulmasta. Moraalin korkeimmalla tasolla laskenta-ammattilaisten periaatteita
ovat rehellisyys ja avoimuus sekä moitteettomuus ja virheettömyys. Hyviä käytäntöjä ovat ne, jotka ovat lain mukaisia ja tuottavat hyötyä omistajalle, sidosryhmille ja koko yhteiskunnalle. Arkkipiispa John Vikström (Vikström 2004) on kirjoittanut yritystoiminnasta: ”Vanhassa sananlaskussa sanotaan: ”Varjele tapaa,
niin tapa varjelee sinua.” Yritykseen sovellettuna voisimme sanoa: Kehitä ja
Varjele moraalia, niin moraali kehittää. Sellainen on moraali.
Lisää arvosteluja aiheesta Hyvä kauppiastapa