Ranskalainen Anna Gavalda on uusimmassa romaanissaan onnistunut yhdistämään viihdyttävyyden, koskettavuuden ja taipuisan
kielensä persoonallisuuden. Tarina etenee dynaamisesti, rakenne on toimiva. Kappaleet ovat tarpeeksi lyhyitä, jottei lukija kyllästy, mutta riittävän pitkiä, jotta lämmin ja hyväntahtoinen suhde lukijan ja tekstin välillä ehtii syntyä.
Kimpassa on ihmissuhderomaani, joka kietoo yhteen neljä täysin erilaista mutta kuitenkin niin samanlaista ihmistä. Camille on elämänsä uutta kevättä elävä, mennyttään visusti sisällään piilotteleva, sydämeltäään ja silmältään tarkkakatseinen taiteilija. Philibert on kuin hahmo Ranskan historiasta, honkelo, jonka haarniskassa asuu ujo mutta lempeä mies, joka ottaa eksyneen Camillen hoivaansa. Franck on kolhittu kokki, jonka tärkeimmäksi tehtäväksi pitääkseen itsensä koossa tulee isoäidistään huolehtiminen - ja
lopulta Camillen sydämen valloittaminen. Ja Paulette on mustelmille kompuroiva vanha mummi, joka kokoaa lopulta
nelikon tiiviiksi vajavaisen rakkauden yhteisöksi, perheeksi jollaista jokainen oli kaivannut.
Kirja on odotuksille uskollisesti mukaansatempaava. Lukija löytää samaistuksenkohteen ehkä jokaisesta nelikon hahmosta. Oman elämänsä kanssa rimpuilevia on tänä päivänä pitkä liudallinen ja Gavalda tarjoilee näille lautasellisen toivoa - itseironialla höystettynä.