"Sinun lapsesi eivät ole sinun" kuvaa erään suomalaisperheen arkea 1970-luvulla. Perhe on nuori: isä, äiti ja kaksi lasta,
poliittisesti erittäin aktiivinen ja elää aatteensa mukaisesti.
Kirjassa kertojana toimiva tytär Nelli muistelee aikaa, jolloin lapset kävivät pioneereissa, osallistuivat vanhempiensa
kanssa rauhanmarsseille ja lauloivat kommunismia ylistäviä lauluja. Vanhemmat ihannoivat Leniniä, ottivat osaa chileläisten kärsimyksiin ja kaupittelivat Tiedonantajaa. Koko maailma oli jakautunut kahtia; oli olemassa hyviä ihmisiä, kommunisteja, jotka auttoivat koko muun maailman sorrettuja, ja sitten oli niitä pelottavia porvareita, jotka riistivät köyhiltä ja pakottivat lapsetkin tehtaaseen töihin.
Ohimennen sivutaan äiti-Annan omia vanhempia, mummia ja ukkia. Isovanhemmat edustavat pahoja porvareita, jotka rahalla hankkivat kaiken haluamansa. Yhtään ajattelematta niitä kaikkia kärsimyksiä ja uhrauksia, joita köyhät tehdastyöläiset joutuvat heidän vuokseen tekemään. Mummin luona äiti aina räjähtää, ja
silloin vierailu on ohi ja koko perhe marssii äidin johtamana ulos talosta.
Pikkuinen Nelli kuvaa mukavia hetkiä isän kanssa ja keskusteluja, joissa pohditaan pelottavia asioita. "Niin kuin atomisota", sanoisi Nelli. Nelli kuvaa myös leikkejä Juri-veljen kanssa, kuinka he kosmonautteina avaruudesta vilkuttaisivat vanhemmilleen ja miten äiti ja isä olisivat heistä silloin ylpeitä. Nelli kuvaa myös, kuinka Jurin tajunta herää ymmärtämään perheensä erilaisuutta. Juria hävettää perheen kommarileima ja hän vetäytyy omiin ystäväpiireihinsä. Nuorempi lapsista, Nelli, jää vielä taistelemaan kommunismin puolesta, mutta perheessä tapahtuu jo muitakin muutoksia.
Nellin oma itsenäistyminen poukkoiluineen ja kokeiluineen, isän lähtö, äidin yksinäisyys ja sitten myös uusi isä. Kaikki perheenjäsenet ovat kirjassa mukana omine seikkaluineen ja omituisuuksineen.
Kirja kuvaa tämän perheen elämää ja maailmaa hyvin todentuntuisesti ja mehukkaasti: vappumarssit ja yhteiset juhlat ystävien kanssa, kaikki halvan punaviinin ja punaisen aatteen värjäämät muistikuvat tuosta ajasta, jolloin kaikki vielä oli hyvin ja turvallista pikku-Nellin elämässä. Silloin oli aivan selvää, että coca-cola ja barbiet olivat pahaksi, ne kun tulivat Amerikasta. Ja appelsiinit, jotka tulivat Israelista, myös niitä piti boikotoida - aatteen vuoksi.
Kirjan kertojana Nelli on jo nuori aikuinen, joka elää omaa elämäänsä. Vaikka muut ovat jo takkinsa kääntäneet, jaksaa Nelli yhä tuntea vanhan, hyvän Neuvostoliiton juuret sisällään.
Samaa aikaa eläneessä tämä teos herättää sellaisia muistoja ja tunteita, joita ei ehkä tiennyt olevan olemassakaan.