Kaksi vuotta sitten Eva
Khatchadourianin silloin 15- vuotias poika Kevin tappoi seitsemän
opiskelijaa,
kahvilan työntekijän ja opettajan koulussaan
keskiluokkaisessa New Yorkilaisessa lähiössä. Kevinin suorittaessa
rangaistustaan nuorisovankilassa, Eva tutkailee ajatuksiaan äitiydestä
ja Kevinin kauheasta rikoksesta kirjeissään entiselle aviomiehelleen
Franklinille. Menestyvänä uranaisena Evan suhde Keviniin oli
kaksijakoinen jo ennen pojan syntymää. Evan kritisoidessa Kevinin
lapsuusajan käytöstä, uskoen
tämän olevan itsepäinen, laskelmoiva ja
hankala, Franklin näkee ainoastaan pojan hyvät puolet. Evan ja
Franklinin suhteen hiljalleen rapistuessa Eva syyttää
poikaansa tunkeutumisesta heidän väliinsä.Katkeruudestaan huolimatta Eva
vierailee viikottain Kevinin luona kyselemässä ja etsimässä vastauksia.
Oliko Evan vastenmielisyys poikaansa kohtaan syynä tämän hirvittävään
vihaan. Poikani Kevin tutkii
kiisteltyä perimä-ympäristö aihetta. Itsekriittinen Eva on
selkeäsanainen ja empaattinen (jollei sympaattinen) kertoja ja Schriver
kuvaa taidokkaasti hänen valtavaa syyllisyydentuntoaan, eristyneisyyttä
ja epätoivoa. Kirja on piinallista ja ajoittain kipeääkin luettavaa ja
sen järkyttävän päätelmän tulee aina muistamaan.