Teoksessaan ”Vasemman
käden polku” suomalainen kirjailija ja Setin Temppelin (The Temple of Set) korkea-arvoinen jäsen, Magister Templi Tapio Kotkavuori antaa mielenkiintoista pohjatietoa kansainvälisestä niin sanotun
Vasemman käden polun suuntauksen uskonnosta, setiläisyydestä, jota pidetään pelottavana, koska siitä ei tiedetä julkisuudessa paljon mitään. Kotkavuori itse tietää mistä puhuu, sillä hän on ollut jäsenenä Setin Temppelissä jo hyvin kauan ja on jopa sen hallituksen, The Council of Ninen, jäsen. Kirjansa Kotkavuori ei väitäkään olevan Setin Temppelin virallinen julkaisu, mutta se sisältää avainkohdat Temppelin filosofiasta. Jotain kertonee sekin,
että kirjan esipuheen on laatinut itse Michael A. Aquino, Setin Temppelin perustaja.
Kirjassaan Tapio Kotkavuori jakaa vasemman käden polun karkeasti kahteen lajiin, immanenttiin eli aistinautintoja tavoittelevaan, ja transsendenttiin, joka pitää tärkeimpänä henkistä kehittymistä, ja jota Setin Temppeli edustaa. On hyvin tavallista, että varsinkin immanentti suuntaus liitetään niin sanottuun satanismiin, onhan sen tärkein edustaja nimeltään Saatanan Kirkko, the Church of Satan. Kotkavuoren esityksen perusteella transsendentti suuntaus puolestaan vaikuttaa perin älylliseltä ja korkeaan etiikkaan tähtäävältä suuntaukselta, eivätkä setiläiset itseään ilmeisesti satanisteina pidäkään. Siitä muodostuu mielenkiintoinen, lähes ristiriitainen kuvio, sillä kyseessä on kuitenkin omaa itseä suurimmassa arvossa pitävä filosofia. Kotkavuori ei täysin tuomitse edes kristinuskoa, joka kuitenkin edustaa päinvastaista uskonnollista suuntausta, oikean käden polkua. Molempien suuntausten maksiimeiksi Kotkavuori ehdottaa, että vasemman käden polulla ajatellaan toteutettavan omaa tahtoa, kun taas oikean käden polulla ulkopuolisen olennon, jumalan, tahtoa.
Vasemman käden polku -kirja jakautuu kahteen osaa, teoriaan ja käytäntöön. Teoriaosuus tarjoaa aiheestaan kattavan esityksen. Tekstiä voi sanoa ensi lukemalta vaikeatajuiseksi, mutta se avautuu kuitenkin helposti kun siihen paneutuu. Lukijalta vaaditaan tietynlaista kypsyyttä, jotta hän ymmärtäisi lukemansa oikein, eikä lankeaisi heti kättelyssä ennakkoluulojen luomaan ansaan. Kotkavuori ei kaunistele mitään käsitellessään aihettaan. Käytäntöosa taas esittelee rituaaleja ja muita keinoja, joilla henkistä kehittymistään voi vauhdittaa aihealueen kontekstin puitteissa. Esimerkiksi päiväkirjan pitäminen on Kotkavuoren mielestä erinomainen keino seurata henkistä kehittymistään. Kirjassa todellakin nousee esille hämmästyttävän korkea eettisyyden tavoittelu, kun ottaa huomioon, että yleensä vasemman käden polun suuntauksia pidetään egoistisina ja itsekkyyttä korostavina. Esimerkiksi eläinten oikeudet ovat Kotkavuorelle rakkaita, ja hän sanookin olevansa kasvissyöjä eettisistä syistä.
Kokonaisuudessaan kirja on tarkoin harkittua ja asiantuntevaa tekstiä, joka varmasti antaa uutta perspektiiviä uskonasioille, ja rutkasti ajateltavaa varsinkin niille, jotka suhtautuvat pelokkaasti vasemman käden polkuun ilmiönä.
Lisää arvosteluja aiheesta Vasemman käden polku