Anna Liisa ja
Johannes aikovat mennä naimisiin, kuulutuksetkin on jo laitettu. Kuitenkin
Anna Liisan entisen rakastetun, Mikon, äiti Husso yrittää yhä saada Anna Liisan
jättämään Johanneksen ja naimaan Mikon. Husso painostaa Anna Liisaa
uhkailemalla, että
hän paljastaa kamalan salaisuuden Anna Liisan
menneisyydestä. Anna Liisa pitää kuitenkin päänsä, hän aikoo mennä Johanneksen
kanssa naimisiin. Juhlia valmistellaan ja vieraita kutsutaan paljon. Salaisuus
kuitenkin vaivaa koko ajan Anna Liisan mieltä, eivätkä Husso tai Mikkokaan anna
rauhaa. Lopulta Anna Liisan on pakko tunnustaa salaisuus perheelleen - hän on
tappanut oman lapsensa. Johannes jättää hänet, ja häiden onkin tarkoitus
vaihtua Anna Liisan ja Mikon häiksi. Näin salaisuus saataisiin pidettyä vain perheen
välisenä asiana, Mikko ja Husso lupaavat. Juhlavieraat saapuvat vielä
tietämättöminä sulhasen vaihdoksesta, mutta Anna Liisaa ei näy missään. Lopulta
hän tulee vieraidensa keskelle ja paljastaa lapsenmurhan heillekin. Hän ei
tahdo Mikon kanssa naimisiin, vaan menee mieluummin vankilaan ja saa lopulta
ihmisten arvostusta osakseen.
Minna Canthin (1844-1897) vuonna 1895 kirjoittama näytelmä Anna Liisa on
erinomainen kuvaus 1800-luvun perhe-elämästä ja erityisesti naisten asemasta. Ainakin
jälkimmäinen on erittäin hyvä tunnusmerkki Canthin muillekin teoksille. Hän
käsitteli paljon paitsi naisten asemaa,
myös köyhyyttä ja muuten kurjaa elämää.
Minna Canth oli ensimmäisiä suomalaisia naiskirjailijoita ja myös realististen
teosten ensimmäisten kirjoittajien joukossa.
Anna Liisan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa samaan taloon ja huoneeseen,
sisustustakaan ei vaihdella kovin usein. Muita tapahtumapaikkoja on ainakin
piha, jossa on myös järvi, jonne Anna Liisa yrittää hukuttautua.
Koska kyseessä on näytelmä, on teos tietenkin lähes pelkkää vuoropuhelua
muutamaa miljöökuvausta lukuunottamatta. Kieli lienee 1800-luvulle kovin
tyypillistä, ja kuulostaa tosiaankin hieman vanhahtavalta 2000-lukulaisen
korvaan. Mutta mitä muutakaan voi odottaa? On hyvin todennäköistä, että
1800-luvulla kirjoitettu kirja myös kuulostaa siltä.. Jotkin ilmaukset ovat
perin mielenkiintoisia, ja kielipoliisit saattaisivat tulla sakottamaan välillä
ankarastikin, jos teos olisi 2000-luvulla kirjoitettu. Ei kuitenkaan
pitäisi valittaa, ellei ole perehtynyt 1800-luvun oikeinkirjoitussääntöihin.
Kaikean kaikkiaan
Anna Liisa on mielenkiintoinen, erittäin 1800-lukulainen teos, joka kestää
kyllä lukemisen yli sata vuotta myöhemminkin. Vuoropuhelun lukeminen on
helppoa, joissakin kohdin teksti kyllä saattaa tuntua hieman junnailevalta -
omasta mielestäni. Näytelmä liikkuu kuitenkin niin lyhyen juonen ympärillä,
että junnaavuuden voi varmaankin antaa anteeksi.
Lisää arvosteluja aiheesta Anna Liisa