Douglas Adamsin kulttimaineeseen noussutta
Linnunradan käsikirja liftareille -teosta on vaikea laittaa
mihinkään tiettyyn kategoriaan. Lähimpänä saataisi olla: tajunnan räjäyttävä tieteis- ja komediakirjallisuus...
Ennen tämän kirjan lukemista
todella luulin, että kaikki kirjallisuus on tylsää. Olivathan ne iänikuiset dekkarit ja muut romaanit kyllä viihdyttäviä, mutta tämän teoksen ensimmäisen sivun aukaistuani jäin siihen todella koukkuun ja ymmärsin mitä roskaa olin aikaisemmin lukenut. Jäin siihen koukkuun, koska se aidosti ja spontaanisti nauratti minua. Itse asiassa mikään elokuva, romaani tai live-esitys ei ole koskaan naurattanut minua yhtä paljon. Ja voin todeta, että olen katsonut monta elokuvaa, lukenut satoja kirjoja ja seurannut todella montaa live -esitystä työnikin puolesta.
Teoksen ovela ja kekseliäs huumori viihdytti jopa sen verran paljon, että samassa junan makuuvaunussa Ouluun matkustaneet liikemiehet eivät saaneet koko yönä nukuttua tuntiakaan, kun vähän väliä päästelin holtittomia naurunpyrskähdyksiä. Kirja oli aivan pakko lukea kannesta kanteen yksin tein ilman taukoja vaikka nukutti. Yöunet olivat jääneet vähiin kun kömmin aamulla junasta ulos Oulun asemalla todella vaativien työtehtävien odottaessa. Miten selviäisin tästä päivästä, kun en ole nukkunut yhtään? Sieluni silmin näin kirjan yhden päähenkilön Ford Perfectin kävelemässä asemalaiturilla vierelläni neuvomassa:
- Älä panikoi! joka samalla on teoksessa esiintyvän
Linnunradan Käsikirjan tärkein neuvo. Itse asiassa Ford Perfect ei ole edes ihminen kuten jopa hänen paras ystävänsä ja kirjan toinen päähenkilö Arthur Dent luulee...
Kirjan maailmalaajuisen menestyksen salaisuus piilee nerokkaan huumorin lisäksi tarinan ydinolemuksessa: ihmiskunta on kärpäsen ulostettakin pienempi mitättömyys äärettömässä universumissa ja nyt on vielä sattunut niin, että maapallomme läpi on päätetty rakentaa hyperavaruuden moottoritie ja tuhoutumiseemme on aikaa muutamia sekunteja, kuten pienen pallomme räjäyttämistä toimeenpaneva olio koko ihmiskunnalle yllättäen toteaa.
Ihmiskunnan yrittäessä puolustautua varmalta tuholta viestintuoja ja tuhon käytäntöönpanija samalla ihmettelee, että miksi emme osaa huolehtia edes omista paikallisista asioistamme viitaten siihen, että ilmoitus pallomme tuhoamisesta mahdolliset valitukset huomioon ottaen on ollut nähtävillä vuosikausia naapuriaurinkokunnassamme.
Sama ilmoitus on annettu vain hetkeä aikaisemmin tarinan päähenkilölle Arthur Dentille , mutta silloin kyseessä oli tavallinen moottoritie ja Arthurin rakas koti. Kirja yhdisteleekin nerokkaasti pienen tavallisen ihmisen arkipäiväistä todellisuutta koko ihmiskuntaa ja universumia koskevaan kokonaisuuteen. Mikro- ja makrokosmos yhdistyvät samaan tarinaan.
Teoksen kirjoittajalta Doudlas Adamsilta on haastattelussa kysytty, että mistä hän sai idean komedian ja science fictionin yhdistämiseen? Douglas kertoi parikymppisenä nuorukaisena olleensa ystäviensä kanssa Euroopassa seikkailemassa, jolloin tärkein matkavarustus oli ollut Euroopan käsikirja
liftareille -opas. Eräänä yönä Itävallan Innsbruckissa vuonna 1971 Adams makasi humalapäissään nurmikolla ja tähdet nähdessään hän mietiskeli, että miksi kukaan ei ole vielä kirjoittanut Linnunradan käsikirjaa liftareille niin olisi elämä paljon helpompaa. Pelkästään tämä kirjan alkuidean synty velvoittaa meidät sen lukemaan.
Teoksen luoma tunnelma: ihmiskunnan ajatteleminen mitättömänä pölyhiukkasena, saattaa olla lukijalle ja meille kaikille terveellistä, koska nyky-yhteiskunnassa luulemme olevamme yli-ihmisiä ja pystyvämme kaikkeen, joka toisaalta aiheuttaa monia vaikeuksia: menestymisen pakko, työpaineet, kiire, ahdistus, masennus, oravanpyörä...
Douglas Adamsin luoman tarinan avulla voimme hetkeksi irrottautua tästä luomastamme todellisuudesta ja nauraa itsellemme, meille pienille mitättömille pölyhiukkasille, jotka eivät ole
Linnunradan käsikirja liftareille -teoksen mukaan saaneet loppujen lopuksi muuta aikaan kuin paperipinoja, joista siirretään papereita toisiin paperipinoihin.
Samalla lukija saa naurunpyrskähdyksien lisäksi "lintuperspektiivin" pienen ihmisen ja pienen pallomme mitättömiin ongelmiin.
P.S. Vaikka teoksesta on tehty samanniminen Hollywood -elokuva, en suosittele rahojen tuhlausta, koska elokuva on ala-arvoinen, sekava ja jopa pääteosta loukkaava mitätön tekele