Kyseessä on Kasvatustieteen syventäviin opintoihin kuuluva pro gradu -tutkielma (Oulun yliopisto, Kajaanin opettajankoulutuslaitos, 1993)
Tutkimuksessa yritetään hahmottaa käsitettä lapsenkaltaisuus, ja sen ilmenemistä lasten uskonnollisissa kysymyksissä.
Lapsi nähdään kokonaisuutena ja hänen uskonsa esimerkiksi asetettuna aikuiselle. Lapsi on valmis luottamaan Jumalaan ja kohtaamaan siksi Jumalan ja Jeesuksen henkilökohtaisina ja läheisinä. Uskonnollinen, tiedollinen ja tunne-elämän ulottuvuus kietoutuvat monimutkaisesti toisiinsa, minkä vuoksi on selvitettävä, mistä lapsen
kysymys nousee. Kysymyksen sanat eivät sitä välttämättä paljasta.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista anlyysiä, jossa
kysymyksiä luokitellaan ja yksittäisiä kysymyksiä arvioidaan, mitä ne saattaisivat sisältää.
Tutkimuksen päätulokset:
Aineistona
oli 4-6 -vuotiailta päiväkerholaisilta kerätyt 95 uskonnollista kysymystä ja 18 "haastavaa" toteamusta. Lähes puolet kysymyksistä keskittyivät yliluonnollisten olentojen ominaisuuksiin ja konkreettisiin ongelmiin. Ne voivat
olla henkilökohtaista uskonsuhdetta ilmaisevia, todellisiksi koettujen olentojen ominaisuuksia varmistavia ja tarkentavia kysymyksiä. Miksi niistä muutenkaan kysyttäisiin?
Muut kysymysten aihepiirit liittyivät kuolemaan, Jumalan oikeustajuun, toisten uskonsuhteeseen tai järkeilyyn ja epäilyyn. Aikuismaisia uskonkysymyksiä, epäilyn ja järkeilyn tyylisiä, oli lähinnä kuusivuotiailla.
Konkreettiset ongelmat olivat vaikkapa ristinkuoleman yksityiskohtiin liittyviä, kuten se, miten pitkät ne naulat olivat, jolla Jeesus naulattiin ristiin. Yksi toteamus oli: "Minä en ainakaan halua kuolla, kun pitää maata litas kiven alla". Viimeksimainittu ei ole äkkipäätä katsoen uskonnollinen, mutta se
voi olla myös sitä, Jumalan järjestelyjen kummastelua. Kuollut on myös elävä ja tunteva, mikä on tavallista tämänikäisten kuolemakäsityksissä, samoin kuin se, ettei kuolema ole lopullinen.
Ilman lisäkysymyksiä ei voi aina päätellä, mitä lapsi todella kysyy. Sama kysymys voi eri lapsille merkitä eri asioita. Otsikon kysymys enkelien kuolevaisuudesta paljastui kysymykseksi siitä, voivatko ilotulitusraketit, jos ne menevät liian korkealle, tappaa oman suojelusenkelin. Moniulotteisuus tulee hyvin ilmi; esimerkiksi tunne-elämään, tässä tapauksessa pelkoihin, liittyvät asiat saattavat olla kysymyksen pohjana. Kysymys paljastaa senkin, että suojelusenkeli on tärkeä ja turvaa tuova olento, koska sen kuolevaisuus mietityttää.
Väärinkäsityksiä, joihin lapset luontevasti ja loogisesti etsivät vastauksia, on runsaasti. Kerhoissa esitetyissä asiasisällöissä saattaa olla paljon outoja asioita.
Yleistämiseen on suhtauduttava varoen aineiston pienuuden vuoksi; parhaiten se kuvannee lapsia, jotka uskaltavat ja osaavat aktiivisesti kysellä myös ryhmässä.
Lisää arvosteluja aiheesta Voiko enkelit kuolla? Lapsenkaltaisuudesta päiväkerholaisten uskonnollisten kysymysten äärellä