Oppiva organisaatio ja vuorovaikutus
Artikkeli on kehitetty yhdistelemällä lukuisia kirjallisia lähteitä.
Organisaatio ja sen ympäristö
Organisaation on opittava ympäristöstään. Tämä tarkoittaa,
että hyödynnetään organisaation ulkopuolisten henkilöiden ja kokonaisten organisaatioiden saamia kokemuksia. Näitä kokemuksia hyödynnetään omassa toiminnassa joko sellaisenaan tai muokattuna oman organisaation tehtävien ratkaisupyrkimysten mukaisiksi. Avointa ja monipuolista vuorovaikutusta organisaation sisällä ja sen ja ympäristön välillä kannattaa rohkaista ja edesauttaa. Tämä tarkoittaa sellaista yhteistyötä toimintaympäristön kanssa, että osaaminen, tiedot ja ideat liikkuvat vastavuoroisesti molempiin suuntiin. Saattaa
olla alalle kannattavaa, jos kilpailijat tekevät keskenään yhteistyötä sopivassa suhteessa ja toisaalta erilaiset toimijat, kuten suunnittelijat, tutkijat, kouluttajat ja valmistajat vaihtavat tietojaan ja mielipiteitään keskenään. Toimintaympäristö on nykyaikana aina muutoksessa, joten organisaation kyky muuttua edulliseen suuntaan on sen menestyksen kannalta selvä asia. Yrityksen tulee pyrkiä proaktiivisuuteen, eli kykyyn vaikuttaa ympäristöönsä ja tulevaisuuteensa. On
oltava ennakoiden liikkeellä ja toisaalta osallistuttava itse toimintaympäristön muokkaamiseen.
Yhteistyö
Organisaation hyöty tulee useiden henkilöiden osaamisten yhdistymisestä. Yhteisymmärrys varmasti vallitsee siitä, että näiden osaamisten kehittäminen on edullista organisaation tulevaisuuden kannalta. Oma kehittyvä osaaminen ja työ kytketään toisten kehittyviin osaamisiin ja työntekoon ja täten saadaan aikaan oppivan organisaation eräs peruspilareista. Hyödyllistä on kehittää yhteistyötä ja osaamisten yhdistelyä, kuten myös aikaansaada henkilöiden ja tiimien monialaisuutta ja pyrkimystä siirrellä
osaamista eri toimijoiden välillä. Yhteistyön on oltava tavoitteellista ja säännöllistä ja se on rakennettava siten, että se jatkuu tulosten saavuttamisen kannalta riittävän kauan. Oppiminen tapahtuu parhaiten pitkäjänteisen työn kautta, eli kehityksessä on tärkeää rakentaa olosuhteet, joissa yhteistyö voi jatkua tarpeeksi kauan. Osaamista on levitettävä kaikkialle yritykseen ja tähdättävä siihen, että kokonaisuus saadaan pidettyä kehittyvässä tilassa. Ajoittain oppivan organisaation on kuitenkin tarkasteltava tuloksiaan, eli reflektoitava kehitystään laadullisessa ja määrällisessä mielessä. Sen on kyettävä avoimuuteen ja oman toiminnan kriittiseen arviointiin. Sen olemus on olla hierarkkisesti matalarakenteinen, johtamiseltaan kevytotteinen, henkilöstöltään osallistuvaa ja päämääränäkemykseltään yhtenäinen.
Tulevaisuustähtäin
On oltava suunnilleen selvillä siitä, millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan. Tulevaisuuteen valmistautuminen edellyttää joidenkin sen osatekijöiden haltuunottoa riittävän ajoissa, vaikka täyttä varmuutta olisikin vaikea saavuttaa. Osaamisnäkökulma on oppivan organisaation ydintä ja tästä näkökulmasta työn ja yrityksen tulevaisuutta tässä mallissa on suunniteltava. Skenaariot
ovat työläs, mutta tehokas keino varautua tulevaisuuteen. Skenaarioita on oltava useita ja niihin erilaisia toimenpidesuunnitelmia. Menettelyn hyvä puoli on, että saadaan aikaan näkemystä toimialasta, sen mahdollisista kehityssuunnista ja oman organisaation ilmeisistä kehitystarpeista. Organisaatiolla on oltava missio, eli näkemys oman toiminnan tarkoituksesta. Mission pohjalta muodostetaan visioita. On oltava suunnitelmia siitä, millaisin toimenpitein visiot
voidaan toteuttaa. Organisaatiolla eli yrityksellä tai yhteisöllä on oltava kehitettynä toimintavarmat ja tehokkaat strategiat päämäärien tavoittelun pohjaksi.
Perusprosessi
Oppivassa organisaatiossa tietoa ja osaamista luodaan, kerätään, opitaan, testataan, sovelletaan ja jaetaan. Perustoimintona voidaan pitää monipuolisuuden kehittämistä ja osaamisten yhdistelyä. Oppiminen sinällään on keskeisellä sijalla tavoitteissa ja niiden saavuttamiseksi kehitetyissä strategioissa. Oma työ, opiskelu, ajattelu, päättely, luovuus ja kokemukset ovat tärkeitä oppimisdynamoita, mutta yhtälailla toisten tekemät vastaavat kehittelyt ovat oppimisen arvoisia. On välttämätöntä, että työntekijät ja yritys kokonaisuutena kritisoivat itseään. Kriittisyys on hyvä asia, mutta sitä ei saa käyttää väärin luovuuden ja opettelun tukahduttamiseen. Uudet tiedot ja käsitykset mahdollistavat käyttäytymisen muutoksen. Muutos voi tapahtua yhtälailla henkilötasolla kuin koko organisaatiossakin.
Kehitys
Oppimisen peruslähtökohtia ja tasapainottavia tekijöitä ovat kehityshakuisuus ja kriittisyys. On haluttava kehittyä, mutta samalla osattava kritisoida sekä opittavaa tietämystä että itseään henkilönä ja oppijana. Oppimisen lähtökohtia ovat usein tietty itselle asetettu vaatimus ja tyytymättömyys aiempaan olotilaan. On oltava opittava tietämysmateriaali ja toisaalta näkemys sen paikkansa pitävyydestä ja tarpeellisuudesta itselle. Oppimisprosessi on tehokas, kun se on kollektiivinen ja pitkäkestoinen. Yhdessä oppiessa voidaan jakaa osaamista ja kun tähän käytetään aikaa, ovat muutokset kognitiivisessa rakenteessa optimaalisia. Organisaation oppiminen muovaa yhteisesti jaettuja käsityksiä ja mikä tärkeintä, se vaikuttaa tehtävään työhön.
Johtaminen
Oppivan organisaation johtamisessa on jaettava vastuuta ja delegoitava rohkeasti. Proaktiivinen johtaminen tarkoittaa, että ollaan tekemisissä toimintaympäristön kanssa sen muutoksiin vaikuttaen. Tällöin täytyy sekä olla ajoissa liikkeellä että hyödyntää skenaariotyöskentelyssä saatuja tietoja ja näkemyksiä. Johtajan täytyy olla ajatusmaailmaltaan sisäisesti avoin että ulospäin viestijänä tarkoituksenmukainen, mutta siten, ettei hän puutu liikaa asioihin, jotta luova ote ei tukahtuisi. Johtajan on luotava mahdollisuuksia, tehtävä päätöksiä ja pysyttävä tiedollisesti perillä organisaationsa ja alansa asioista. Organisaation oppiminen kannattaa olla yhteydessä muutokseen, muuttumiseen ja terävään innovointiin. Johtamisella voidaan haluttaessa muuttaa organisaation ja jopa sen ympäristönkin käytäntöjä. Syvälliset muutokset ovat mahdollisia, jos johtaminen on taitavaa ja määrätietoista. Johtamisella voidaan luoda organisaatioon muutosvalmiutta, jossa merkittäviä seikkoja ovat tavoitteiden kuvailu, resursointi ja valmentaminen. Johtajan tulee ratkaista ristiriidat uutta luovasti ja rakentavasti.
Yhteenveto
Oppiminen tuo kilpailuetua. Tulevaisuuteen pitää sijoittaa pitkäjänteisesti kouluttamalla henkilöstöä, omaksumalla uutta tekniikkaa ja uusia arvokkaita ideoita. Organisaatio oppii, kun siinä olevat ihmiset oppivat, kehittyvät ja kasvavat. Ajatteleminen säästää vaivaa ja on pitkällä aikavälillä tuottoisaa. Oppiva organisaatio ottaa kaikki mukaan ja luo kannustavan ilmapiirin. Tärkein voimavara on tavoitteellisesti oppiva ihminen, jota kannustetaan kokeilemaan, ideoimaan, uudistumaan ja ottamaan vastuuta.
Oppiva organisaatio on avoin, oppiva, innovoiva, itsekriittinen, kykenee itsehillintään ja suunnitelmallisuuteen, on nopea, muutosherkkä ja parhaimmillaan hyvinkin kilpailukykyinen. Sen ketteryys pitää sen toimintakykyisenä muuttuvissa olosuhteissa ja kehittää siitä kilpailukykyisen organisaation. Yrityksen tehtävä on olla tuottelias, tarjota hyviä työpaikkoja ja täyttää paikkansa yhteiskunnassa kunnioituksen arvoisesti, sillä onhan yhteiskuntakin tehnyt sille arvokkaita palveluksia.
Lisää tiivistelmiä aiheesta Oppiva organisaatio ja vuorovaikutus