Jean-Paul Sartre

Jean-Paul Sartre


Jean-Paul Sartre syntyi kesäkuussa 1905 Pariisissa. Suvussa oli oppineita ja hänen isoisänsä olivat julkaisseet kirjoja. Hän oli lahjakas ja opiskelunhaluinen, joten perusta tulevalle kirjailijanuralle oli hyvä. Toisaalta hän oli lapsuudessaan yksinäinen ja nuoruudessa hänessä ilmeni sopeutumattomuutta. Sartrella oli nuoruudessaan, kuten myöhemminkin tavaton luottamus omaan älykkyyteensä, johon oli myös perusteita.



Sartre luki tavattoman paljon ja hänestä tulikin filosofian opettaja. Opinnäytettään tehdessään hän tapasi Simone de Beauvoirin, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä ja rakastettunsa. de Beauvoir valmistui samaten filosofian opettajaksi ja he työskentelivät eri paikkakunnilla ajoittain tavaten toisiaan. de Beauvoir oli feministi ja myös hänestä tuli kuuluisa kirjailija esimerkiksi naisten oikeuksien puolustamisen alalla. Sartre ja de Beauvoir kävivät keskenään runsasta filosofista keskustelua ja heidän näkemyksensä ovatkin yhteistyöllä hiottuja, heidän antiaan on mahdotonta erottaa toisistaan.


Sartre oli opettajan toimessa 40-vuotiaaksi asti ennen kuin hän lopullisesti suuntautui kirjailijan ja poliitikon uralle. Opettajan toimen aikana hän kävi opintomatkalla Berliinissä ja ehti palvelemaan myös sota-aikana rintamalla. Jouduttuaan sotavangiksi hän teki paljon työtä kirjansa Oleminen ja tyhjyys eteen. Vapauduttuaan hän jatkoi opettajana ja kuten arvata saattaa, hän kuului myös vastarintaliikkeeseen, jonka tehtävä oli vaikeuttaa saksalaisten toimintaa miehitetyssä Ranskassa.


Sartren oma anti filosofialle on niukka, mutta hän oli vaikutusvaltainen eksistentialismin popularisoija ja Heideggerin filosofian esilletuoja. Eksistentialismista tuli kulttuuri-ilmiö ja muotifilosofia, jonka keskeisin vaikuttaja oli juuri Sartre. Eksistentialismissa ajatellaan, että ensin on ihmisen olemassaolo eli eksistenssi. Ihminen on olemassa ja hän tietää sen eli eksistoi. Tämän jälkeen hän omilla valinnoillaan ja teoillaan luo olemuksensa eli essentian. Ihmisestä tulee se, miksi hän itsensä tekee ja elämä on keskeneräistä aina kuolemaan asti. Ihminen on vapaa tekemään itsestään sen minkä hän haluaa. Vapaudesta seuraa myös vastuu. Vapaus on hänen mukaansa taakka ja mahdollisuus. Vapaus on pelottavaa ja ahdistavaa, sillä ei ole auktoriteettia, joka päättäisi puolestamme. Hänen mukaansa ihminen on heitetty vapauteen ja tämän vuoksi olemme valinnoissamme vain oman itsemme varassa. Hirmuhallitsijankin totteleminen on valinta, joka tarkoittaa, että ihminen yrittää paeta vapauttaan ja valitsee totella. Sartren mukaan todellisuuden tajuaminen herättää inhon tunteen, ja ihmisellä on taipumus yrittää paeta vapauttaan annettuihin rooleihin ja normeihin. Sartre oli humanisti, hän vastusti sotaa ja sortoa. Hän on tunnettu myös ateismistaan.


Sartren kirjallinen tuotanto on laaja. Proosatuotannossaan hän esitteli ja sovelsi eksistentialismia, joka yleensäkin on helpommin ilmaistavissa fiktion avulla. Hänelle olisi myönnetty Nobelin kirjallisuudenpalkinto, mutta hän kieltäytyi siitä kohteliaasti; syynä ilmeisesti palkinnon myöntävä taho, joka ei sopinut Sartren ideologiaan.


Sartre kuoli huhtikuussa 1980 ja hänen saattamistaan Montparnassen hautausmaalle seurasi yli 50 000 ihmistä. Hän oli elämänsä aikana elänyt filosofiaansa todeksi, mutta myös muuttanut näkemyksiään maailman tapahtumien mukaan. Ihminenhän on eksistentialismin mukaan vapaa vaihtamaan elämänsä suuntaa. Hän oli vaurastunut kirjoillaan ja hän oli merkittävä intellektuelli ja poliittinen vaikuttaja. Sartre tunsi elämänsä myöhemmässä vaiheessa marxismisympatioita, vaikka halusi säilyttää liikkumavapautensa poliittisenakin osallistujana.

Lisää tiivistelmiä aiheesta Jean-Paul Sartre