Itseluottamus
Itseluottamuksen neljä osaa ovat kyky pidättäytyä jostakin toiminnasta, kyky ryhtyä johonkin toimintaan, mahdollisuus olla vapaa ja tasapainoisuus.
Itseluottamus tarkoittaa kykyä pidättäytyä, eli henkilö
kykenee itsetunnon kolhiintumatta pidättäytymään turhasta kamppailemisesta tai tyhjästä uhoamisesta. Hänen vakauttaan ei heilauta, jos häntä yritetään provosoida. Eikä
Hän uhoa silloin, kun se ei ole tarpeen eikä sellaisilla asioilla, joilla uhoamisella ei saavuta mitään.
Itseensä luottava kykenee rohkeuteen ja myös nöyryyteen. Hän säilyttää vakautensa tilanteissa ja noudattaa strategioitaan pitkällä aikavälillä. Hän ei anna johdatella itseään, vaan
Itse havainnoi ja valitsee sen, mikä parhaiten hänelle sopii.
Itseensä luottava pystyy ryhtymään toimeen, sillä hänellä on suhteellisen varma käsitys itsestään, kyvyistään ja mahdollisuuksistaan. Hän tuntee rajansa ja kykenee toimimaan niiden rajoilla, jopa ylittämään itsensä. Hän tietää, että epäonnistuminen on mahdollista, mutta hän ei pelkää sitä. Itseluottamus saa aikaan vakaata ja varmaa toimintaa. Tällainen ihminen ei ole hölmö eikä hän hätiköi. Hankkeet valmistuvat suunnittelulla ja tasaisella työnteolla. Itseensä luottava kykenee aloitteellisuuteen ja hän jaksaa saattaa hankkeensa päätökseen. Hän ymmärtää, ettei kaikkea kannata tehdä ja hankkeiden keskeyttäminenkin on mahdollista, mutta yleisesti ottaen hän on se, joka saa asioita valmiiksi. Hänen näkemyksensä maailmasta ja itsestään on myönteinen.
Vapaus on mahdollisuutta valita ja suuntautua niin kuin arvioi itselleen olevan edullista. Itseensä luottava tekee ratkaisunsa itse, hän valitsee itse elämänsä suunnan. On totta, että hyvillä neuvoilla on käyttöarvoa, mutta ihminen kuitenkin itse valitsee ketä kuuntelee ja mitä tekee. Vapaus on perusolotila. Vapaus valita tekemisensä tarkoittaa, että ihminen on vastuussa tekemisistään. Jos tekee väärän teon ja siitä seuraa ongelmia, ei voi syyttää ketään muuta, sillä itse kuitenkin valitsi, mitä ryhtyi tekemään. Vapaus ei ole helppo asia, mutta itseensä luottava ajattelee ja toimii vakaasti. Vapauden avoin luonne ei ole hänelle ongelma, vaan hän kykenee hyödyntämään sitä ja kokee vastuuntuntoa, jolla hän rajoittaa tekemisensä.
Tasapainoisuus tarkoittaa psyykkistä harmoniaa, eheyttä ja kykyä määrätietoiseen ja motivoituneeseen toimintaan. Se mahdollistaa harkitsevuuden eli tervejärkisen ajattelun ja tuloksekkaan toiminnan. Tasapainoisuus ei ole itsestään selvä asia, vaan luonnetyypistä riippuen se on enemmän tai vähemmän tavoitettavissa oleva tila. Ihmiselle riittää, kun hän saavuttaa tasapainoisuutta sen verran, että mielekäs elämä mahdollistuu. Tavallinen ihminen voi tuntea tasapainottomuutta, se ei ole kuitenkaan ongelma, vaan motivaation perusta. Elämään tulee kuulua riittävästi tasapainoisuutta. Sen ja itseluottamuksen yhteisvaikutus tuottaa vakautta ja vakaus yhdistettynä määrätietoisuuteen tuottaa lujuutta.
Lisää tiivistelmiä aiheesta Itseluottamus