Tietoisuus tuppaa sanana maistumaan usein
ainakin joko kirosanalta tai hömppä-hippien epäjumalalta.
Mihinköhän näin
laajalti ihmisiä toisistaan erottava sana mahtaisi
viitata merkityksellisesti? se saattaisi olla nimitys tilalle, joka
muodostuu kun minä ja kehonvälityksellä vastaanottamamme ärsykkeet sekä näistä kaikista elämämme aikana muodostunut muisti yhdistyvät.
Joopa joo, taitavat oireet monella meistä täsmätä kuolettavaan
tautiin. Elämään. –HUOMIO! Olette juuri lukeneet patologisen tieteemme määritelmän elämästä. On tässä vaiheessa ratkaisevan tärkeää tiedostaa, että yllä mainittu ei läheskään onnistuneesti kuvaa ELÄMÄÄ.
Kyseenalaistakaamme kokeeksi, vain hetkeksi, kohta voitte deletoida ja koittaa unohtaa, mitä luitte.
Kyseenalaistakaamme tilaa jota kutsumme elämäksi, tai vaikka vain itseämme.
Ainakin joskus taitaa jokainen kokea tyytymättömyyttä jostain syystä. Mietimmekö miksi? Kun tyytymättömyytemme syy joutuu päivänvaloon, saattaa tuloksena olla mahdollisuus oppia jotain itsestämme.
- Ai, mä en osaakaan iloita ton menestymisestä- tyyliin. Mielenkiintoista.
Välitämme itsellemme ja toisillemme
päivittäin (ainakin vielä) lukemattomia tunnetason viestejä, jotka eivät ikävä kyllä vaikuta ainoastaan itseemme. Ne piirtävät ja värittävät ympäristömme. Tässä yhteydessä tuntuisi termi: taivaanrannanmaalari melko positiiviselta kuvaukselta, jopa tavoitteelta.
Ärsykkeet johtavat toimintoihin aivoissamme (ainakin) viiden aistimme avulla kerättynä kytkeydyttyään muistipankkiin, jota voisi kutsua keskusyksiköksi (minä). Koko kuvio kuitenkin helposti muuttuu vaikeaksi mieltää huomatessamme, että keskusyksikkö muodostuukin (vielä) lukemattomista osakeskuksista. Älyllinen ja tunteellinen eivät millään riitä kyllin kuvaamaan tätä osakeskusten pasta-annosta.
Jotta voisimme jotenkin ymmärtää muistimme tunteellista luonnetta,
saattaa olla avuksi mieltää kaikilla maailman ihmisillä koskaan
esiintyneet tunteet. Tämän tehtyämme luomme tästä sopasta keskiarvon ja suhteutamme tämän nykyiseen Pallomme väkilukuun, update-asetuksin.
Näin saisimme keskiarvon siitä, mitkä tunteet meihin tai minäämme
päivittäin vaikuttavat.
Poikkeamat tästä likiarvosta saattavat olla valtavia. (Heh!)
Kaikkiin suuntiin. Kuinka haastavalta tällaisen nuudeliannoksen
(tulisen) jälkeen tuntuukaan ajatella, että opittuamme nimet
oireilulle, jota tunne-elämäksemme kutsumme, saattaisimme jopa pyrkiä ymmärtämään miksi tunnemme mitäkin!
Jos jotenkin kuvittelemme päässeemme näin pitkälle, onko kuvittelumme järki- vai tunneperäistä. Jos kumpainenkin loputon suo on tuttu, voi erehtyä huudahtamaan: "Siistii!" tai jotain vastaavaa hassua. Tällöin saattaa jopa olla mahdollista myöntää tarkkasilmäiseksi Rakas poikani, joka kuusivuotiaana kysäisi isältään: "Isä, mistä taivas alkaa?" Tämä aikaansai isänsä päässä hysteeristä kilinää, mikä edelsi perusteellista maailmankuvan muutosta;
Tahtoessamme (uskaltaessamme), voimme todeta että taivas
kirjaimellisesti alkaa maan päältä. Kävellessämme missä tahansa
maissa, koskevat jalkapohjamme maata (säästä riippuen) ja loput meistä viilettää taivaalla/taivaassa. Vähän liian yksinkertaista, eikö? Moinen perspektiivinvaihdos pistäisi miettimään, mistä nimi moiselle näkökulmalle. Eipä taida istua ainakaan sammakko- eikä lintuperspektiiviin.
Hauskaa voisi myös olla todeta, että niin Amma-, Ben-, Paavo-, Tanja-, kuin jopa demokraatti-, tai republikaaniperspektiivin omaavat suuntaavat päivittäin katseensa kätkeäkseen jätteensä. Melkein jokainen vetämällä vessan.
Oliko tuo rienausta? Eiköhän ihan luonnollista ja hassua. ELÄMÄ on.
Siksi se kai koetaan vaaralliseksi paljastaa yleisön tiedollisuuteen.
Muistakaamme lopuksi, että mitä tahansa havaintopiiriimme
(t)ulostetaankin, on meidän vastuullamme minkälaisesta pastasta
(kyllä, pastasta, viittaus aiempaan mainintaan tunne- ja mielen
elämästämme) tietoisuutemme kokkaamme. Itse mieluusti kokeilisin
merilevä-soijapastaa. Sanovat ihmeen terveelliseksi yhdistelmäksi.
Tai sitten maailma on osterimme, kuten Lontoossa kuuluu sanottavan. Tai pizzamme, jos siitä tykkää. Mieluisuus on kaiken hyvän ravinnon salaisuus. Jokapäiväisen leivän ei tarvitse enää olla pettua, Luojan kiitos!
Kokeilkaa vaikka joskus jotain älytöntä! Gurdijeff ehdotti jäätelöä sinapin kera pilke silmäkulmassaan. Taatusti mielenkiintoinen kokemus.
Alltså smaklig måltid! Eller var det ändamåltid?
Kirjoittanut Mikki Nakuttaja.