Nikhamoksen
etiikka on Aristoteleen tunnetuimpia teoksia ja se aloittaa myös nykyisen käsityksemme
moraali filosofiasta.
Aristoteles oli kuulemma kirjoittanut teoksen pojalleen hyvän elämän ohjeeksi. Juuri hyveet ovat tässä teoksessa pinnalla, Aristoteleen mukaan hyveet ovat meille synnynnäisiä ja tulevat meille luonnostaan. Mitään ei voida totuttaa käyttäytymään toisin kuin sen luonto edellyttää. Me itse harjoitamme hyveitämme, esimerkiksi hyväksi rakentajaksi tullaan rakentamalla hyvin ja taas huonoksi rakentajaksi tullaan rakentamalla huonosti. Jos näin ei oli, ei tarvittaisi opettajia sillä tällöin ihmiset syntyisivät taidoiltaan huonoina tai vastaavasti hyvinä. Luonteen piirteet meissä muodostuvat vastaavien toimintojen mukaisiksi. Nikhamoksen
etiikka on Aristoteleen ainoa tutkielma joka ei ole teoreettinen, koska hän ei tutki hyvettä itsessään vaan sitä miten tullaan hyviksi. Aristoteles kirjoittaa teoksessa seuraavaa; liiallinen tai liian vähäinen ruumiinharjoitus turmelee voimakkuuden samalla tavoin kuin liiallinen tai liian vähäinen ruoka ja juoma turmelevat terveyden, kun taas sopivat määrät saavat ne syntymään ja lisäävät ja säilyttävät niitä. Pelkästään edellä mainitut sanat tekevät selväksi sen, että Aristoteles kehottaa kaikkia kulkemaan niin sanottua kultaista keskitietä pitkin kaikissa mahdollisimissa toimissamme. Aristoteles toteaa vielä tekstissään seuraavaa; nautinnosta pidättäytymällä tulemme kohtuullisiksi ja sellaisina olemme kykenevämpiä pidättäytymään nautinnoista. Samoin voi sanoa mieuhuullisuudesta. Tottumalla halveksimaan ja kestämään pelottavia asioita tulemme miehuullisiksi, ja sellaisina olemme kykenevämpiä kestämään niitä. Aristoteles jatkaa kultaisen keskitien esimerkkejä seuraavalla tavalla; lapsesta pitäen pitäisi tulla jollain tavoin kokemaan niin iloa kuin myös kärsimystä. Oikessa mittasuhteissa. On aivan selvää, että tietenkin näin lapsi oppii ottamaan tulevaisuuden helpommin vastaan kaikkine vaaroineen ja kömmähdyksineen, pettymyksineen.
Aristoteles on tosiaan jatkanut näitä kultaisen keskitien malleja hyvin pitkälle edellä on vain osa hänen tekstistään, olisi aivan mahdotonta tehdä täydellistä tiivistelmään kyseisestä teoksesta. Pelkästään teoksen sulattaminen ja ymmärtäminen vaatii lukijalta paljon juuri siksi yritin edellä olla hyvin selvä sanainen, jos joku vaikka saisi kimmokkeen lukea kyseistä kirjaa tai jopa lukisi sen kokonaan ja alkaisi miettimään kultaista keskitietä. Aristoteles ei ole aivan helpoimpia filosofeja, mutta kyllä kaikesta pääsee perille puhtaan järjen avulla.