Kungfutse ja kungfutselaisuus
Kungfutse, oikealta nimeltään Kong Qiu, oli kiinalainen filosofi ja opettaja. Hän eli
551-479 eKr. ja polveutui aiemmista hallitsijoista ja kuului aateliseen sukuun. Hänen isänsä oli arvostettu upseeri kotivaltionsa armeijassa. Kungfutsen syntyyn liittyy legendanomaisia kertomuksia, joiden mukaan Taivas toivotti poikalapsen juhlallisesti tervetulleeksi. Hän kiinnostui jo nuorena perinnäistavoista ja alkoi lukea niihin liittyvää kirjallisuutta.
Kungfutse toimi kotivaltiossaan virkamiehenä, mutta päätti lähteä sieltä pois hallitsijan alkaessa laiminlyödä tehtäviään. Kungfutse kulki oppilasjoukkonsa kanssa monilla alueilla, välillä hän oli uhattunakin, mutta enimmäkseen hänet tunnettiin arvostettuna miehenä. Häntä kohtaan oltiin muutoin suopeita, mutta hänelle ei annettu virkaa eikä hänen neuvojaan kuunneltu. Neljätoista vuotta kierreltyään hän palasi kotivaltioonsa ja huomasi tapojen ja moraalin rappeutuneen. Tästä hän löysi vanhoilla päivillään kutsumuksensa ja alkoi antamaan opetusta kaikille halukkaille.
Kungfutselaisuus on maailmankatsomus, jonka perusta on moraaliopetuksissa. Sillä oli jo aikanaan historialliset juurensa vanhoissa yhteiskunnallisissa ja sosiaalisissa instituutioissa. Eräs merkittävä perusta oli sukujärjestelmä ja esi-isien kultti sen osana. Kungfutsen pitkäikäiseksi osoittautunut oppirakennelma on lähinnä moraali- ja valtiofilosofiaa, eli oppi oikeasta elämisestä ja hallitsemisesta. Oppi säilyi hänen ajoiltaan aina 1900-luvun alkupuolelle asti Kiinan virallisena filosofiana, jolloin vasemmistolaiset poliittiset voimat syrjäyttivät sen asemastaan. Nykyäänkin kungfutselaisuuden kunnioitus perhejärjestelmää kohtaan ja ajatukset kurista ja järjestyksestä miellyttävät Kiinan valtiojohtoa. Tämä pitkäikäinen maailmankatsomus on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen Kiinan kansan ajatteluun ja tapaan kokea ja tuntea asioita.
Kungfutsen oppia kuvaillaan järkiperäiseksi, käytännölliseksi ja elämänmyönteiseksi. Se ei ole uskonto, vaikka siihen on aikojen kuluessa liitetty taolaista ja buddhalaista hengellisyyttä, vaan ennen kaikkea oppia oikeasta moraalista ja toivottavista hallitsemisperiaatteista. Se perustuu vanhoihin feodaalisiin käsityksiin. Aikanaan se joutui kilpailemaan monien muiden oppien kanssa ja se alkoi menestyä todenteolla vasta, kun siihen liitettiin hengellisiä sävyjä. Hallitsevien piirien suosiossa se on aina ollut, sillä se on tähdännyt yhteiskunnan säilyttämiseen.
Opin mukaan hallitsija on pyhä mies, jolle Tian eli Taivas on antanut vallan. Hallitsijan on oltava nuhteeton, muutoin kansalla on oikeus ja velvollisuus syöstä hallitsija vallasta. Ihmisen tärkein velvollisuus on olla hyvä kansalainen. Inhimillistä elämää säätelevät henkilöiden väliset suhteet. Kungfutselaisuus näkee, että ihmisten välillä on hierarkkinen arvojärjestys, vaikka jokaisella onkin tietyt perusoikeudet ja velvollisuudet asemasta riippumatta. Tämä on valtion toiminnan perusta. Ihmisen
tulee pyrkiä jaloluontoisuuteen, luonnostaan hän on hyvä.
Kungfutse ei menestynyt poliitikkona, mutta opettajana hän oli erittäin merkittävä. Omien sanojensa mukaan Kungfutse vain välitti traditiota, mutta oppijärjestelmässä on käytetty myös luovaa ajattelua. Kungfutsen opetuksista hänen oppilaansa kokosivat kirjallisuutta ja itsekin hän kokosi perinnäistietämystä useaan kirjaan.
Kirjan Keskustelut pohjalta tehty tiivistelmä:
Moraalioppi:
Uskollisuus ja luotettavuus ovat ihmiselle ensisijaisen tärkeitä hyveitä. Luonteen jalouteen eivät kuulu makeilevat sanat ja liehakoitseva käytös. Jalo mies on avaramielinen ja puolueeton, pikkusielu sen sijaan on puolueellinen ja ahdasmielinen.
Ihmisen on nähtävä ensin, mikä on oikein ja sen jälkeen seurattava sitä. Jos ihminen tietää, mikä on oikein ja ei seuraa sitä, hän on pelkuri. Arvon mies ei asetu kenenkään puolelle eikä ketään vastaan. Hän seuraa vain sitä, mikä on oikein. Kungfutse opastaa olemaan viisas arvon miehen tavaalla, ei pikkusielun lailla.
Joka kertailee vanhoja opintojaan ja samalla hankkii uutta tietoa ja ymmärtämystä, kykenee opettamaan toisia. Hyvettä tulee jalostaa. Opiskelun tulee olla perinpohjaista. Opiskelussa on tärkeää, että ihmisellä on omaa kiinnostusta ja yritteliäisyyttä. Kun tietää, mikä on oikein, sitä on seurattava ja toisaalta on korjattava itsessään oleva paha. Ihmisen tulee päätöksiä tehdessään olla harkitseva, muttei pohtia liian kauan.
Kungfutse opetti neljää oppiainetta: kirjallisuutta, moraalifilosofiaa, uskollisuutta ja luotettavuutta. Mestari itse oli lempeä, silti arvokas, ankara, eikä kuitenkaan julma ja hän oli kunnioittava sekä rauhallinen. Kungfutselle korkeita hyveitä olivat inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus, niitä hän yritti opettaa perinnäistapoja vaalimalla ja opettamalla.
Jos ihminen kykenee rakkauteen, se tarkoittaa sitä, että hän kykenee panemaan maailmassa täytäntöön viisi asiaa, jotka ovat arvokkuus, laajasydämisyys, luotettavuus, tarmokkuus ja ystävällisyys.
Hallitsemisoppi:
Hallituksen on pidettävä sille kuuluvat asiat huolellisesti mielessään, olla uskollinen hallitsijaa ja kansaa kohtaan ja johtaa kansan asioita oikeudentuntoisesti. Hallitukseen on nostettava lahjakkaat kyvyt ja tulee anteeksi antaa heidän pikkuvirheensä. Ensimmäinen tehtävä on nostaa kansan aineellista hyvinvointia ja sen jälkeen kohotettava sen sivistystasoa, vaatii Kungfutse. Hallitustoimissa ei pidä vaatia nopeita tuloksia, sillä se haittaa työn perinpohjaisuuden saavuttamista. Ei myöskään tule juuttua pikkusaavutuksiin, vaan huolehtia, että suuret asiat tulevat toimitettua. Hallitsijaa kohtaan ei saa olla petollinen, vaan sanoa rehellisesti asiasta, jos tilanne niin vaatii. Hallitsijan palveluksessa ollessa ensisijaista on työn kunniallinen suorittaminen ja palkka on vasta toissijainen asia.
Kansan tulee olla kunniallista, uskollista ja rehellistä. Arvon mies on toisiin sopeutuva ja puolueeton; pikkusielu on puolueellinen ja sopeutumaton. Ihmisten tulee elää oikealla tavalla toisiinsa nähden, eli ylempi on jalomielinen ja alempi uskollinen. Tämä on hyvinvoinnin perusta.