Sydämeen ja verisuoniin liittyvät sairaudet
ovat johtava sairauksien ja kuoleman syy niin miehillä kuin naisillakin
maailmanlaajuisesti. Suomessa esiintyy erityisesti paljon sepelvaltimotautia.
Sydämeen muodostuu valtimoiden kovettumistaudin
eli ateroskleroosin seurauksena
ahtaumia tai tukoksia ja sydänlihas joutuu hapenpuutteeseen. Oireena
voi olla
kova rintakipu (angina pectoris). Osa sydänlihasta voi mennä kuolioon eli
tapahtuu sydäninfarkti (infarctus cordis). Sepelvaltimotauti saattaakin johtaa
sydämen vajaatoimintaan (Nienstedt et al. 20000). Sydänlihaksen infarktoituminen on akuutti prosessi,
joka johtuu siitä, että sepelvaltimot eivät kykene tuomaan riittävästi verta
sydänlihaskudokseen. Iskemia tarkoittaa tilapäistä hapenpuutosta solutasolla.
Yleensä aluksi valmiiksi ahtautuneeseen sepelvaltimoon syntyy verenhyytymä ja
tästä tukoksesta johtuen
solut alkavat kärsiä hapenpuutteesta ja vaurioitua.
Jos hyytymä jää paikalleen eikä liukene itsestään tai pikaisella hoidolla,
sydänlihaskudos tuhoutuu. Vaurioituneet solut ovat vielä eläviä, mutta kuolevat ellei sydänlihaksen verenkierto ja hapensaanti palaudu. Vaurioitumisen
jatkuessa jopa useita kymmeniä minuutteja osa soluista voi kuolla eli
infarktoitua hapenpuutteeseen eli anoksiaan. Kuolleen alueen reunoilla olevat
solut ovat yhä elinvoimaisia ja ajan myötä niistä voi tulla hypertrofisia. Infarktin laajeneminen tapahtuu pääasiassa
vasemman kammion kärkiosan alueella ja se muuttaa dramaattisesti kammion tilavuutta ja
geometriaa. Tyypillinen infarkti tappaa ihmisellä noin miljardi sydänsolua,
jolloin noin 25 % vasemmasta kammiosta infarktoituu. Tällöin
sydäninfarktipotilaille jää alue peruuttamattomasti vaurioitunutta
sydänlihasta. Tästä aiheutuvan kasvaneen hemodynaamisen stressin alaisena sydän yrittää säilyttää normaalin supistumistoimintansa käyden läpi hypertrofian eli
sydänsolujen liikakasvun
sekä uudelleenmuotoutumisen. Sydänsolujen koon
kasvusta sekä vasemman kammion seinämän paksuuntumisesta koostuva, aluksi
hyödyllinen, kompensoiva vaste on loppujen lopuksi vahingollinen ja johtaa
vasemman kammion toimintahäiriön kehittymiseen.
Koska sydänlihas joutuu toimimaan jatkuvasti, se ei
voi levätä vahingoittuneen alueen korjauksen aikana ja tämän takia
sydänvauriossa jopa pienet epätäydellisesti liittyneet alueet kudoksessa voivat
muuttaa sydämen sähköistä toimintaa sekä normaaliin supistumiseen tarvittavia
vuorovaikutuksia pitkäaikaisin seurauksin.
Pari asiaan liittyvää viitettä:Nienstedt W, Hänninen O, Arstila A & Björkqvist SE (2000) Ihmisen fysiologia ja anatomia. 12.painos. WS Bookwell Oy, Porvoo, s. 185-229.
http://www.sydanliitto.fi/kaikki_sydamesta/sydansairaudet/fi_FI/sydaninfarkti/
Lisää tiivistelmiä aiheesta Sydäninfarkti