Psykologian ihmiskuvat
Biologinen ihmiskuva
Biologisen ihmiskuvan ydintä on sen tiedostaminen,
että geeniperimä on olennon rakentumisen informaatioperusta.
Ihmisen tapauksessa geeniperimä ei määrää toimintaa, mutta kylläkin ohjaa sitä. Muihin elollisiin nähden ihmisen ajattelu- ja oppimiskyky on ylivertainen,
joka tarkoittaa, että henkinen aktiivisuus ohjaa häntä enemmän kuin muita nisäkkäitä. Geeniperimä on tulosta vuosimiljoonaisesta lajinkehityksestä.
Ihminen on psyykkisesti itseohjautuvampi kuin muut eläimet. Geeniperimällä on kuitenkin vaikutuksensa temperamenttityyppiin. Biologinen ihmiskuva on sikäli merkityksellinen, että se tuo esiin ihmisen psyykkisfyysissosiaalisen kokonaisuuden materiaalisen ja periytyvän puolen. Perimän on todettu vaikuttavan persoonallisuuden piirteisiin, älykkyyden yleistasoon ja aktiivisuustasoon. Ihminen
kykenee itse ohjaamaan aktiivisuutensa suuntaa, oppimaan ja hillitsemään itseään. Kyvyt eivät määräydy perinnöllisesti, vaan niihin vaikuttavat suuresti ihmisen kokemukset ja kyky tehdä psyykkistä työtä.
Yhteiskunnallinen ihminen
Ihminen kykenee muokkaamaan elinympäristöään itselleen edulliseen suuntaan, tarkoituksiinsa soveltuvaksi. Oppiminen edesauttaa sopeutumista erilaisiin ympäristöihin. Ihminen on tuottanut myös kulttuurievoluutiota, joka
tarkoittaa sukupolvelta toiselle siirtyvää tietämystä ja osaamista. Kulttuuri siirtyy henkilöltä toiselle tai epäsuorasti jotenkin tallennettuna, kuten kirjoitettuna. Kulttuurievoluutio muokkaa myös yksilöiden toimintaa. Virikkeiden ja sosiaalisten mallien erilaisuudesta johtuen eri kulttuureissa olevat ihmiset ovat erilaisia, keskenäänkin, mutta varsinkin toisten kulttuurien edustajien kanssa. Absolutisointiharha tarkoittaa, että oma kulttuuri tuntuu mielekkäämmältä kuin jokin vieraampi kulttuuri. Termi viittaa siihen, että nämä uskomukset johtuvat subjektiivisesta näkökulmasta. Yhteiskunnallinen näkökulma ihmiseen sisältää senkin, että
hänen käsitteellinen ajattelunsa on kehittynyt luku- ja kirjoitustaidon kehittymisen myötä. Kulttuuri on sisäistettyä todellisuutta, jolla on vaikutuksensa kaikkeen ihmisen toimintaan. Kulttuurilla on yhdenmukaistava vaikutus. Yhteiskunnallinen ympäristö ei suoraan määrää psyykeä, vaan lähinnä sen piirissä syntyvät tulkinnat yhteiskunnasta ja ihmisen ympäristöstä.
Ihminen ryhmän jäsenenä
Ryhmäprosessit ovat ryhmien sisällä ja ryhmien välillä syntyviä vuorovaikutussuhteita. Ihminen toimii ryhmässä eri tavalla kuin yksinään. Sosiaalisia prosesseja syntyy pienissä ryhmissä ja suuremmissa joukoissa. Ihmiset vaikuttavat toistensa ajatuksiin, tunteisiin, arvoihin ja asenteisiin. Suuressa joukossa tunteet tarttuvat ja jäsenten yksilöllisyys heikkenee. Tällaiset muutokset perustuvat ryhmän luonteeseen, sen johtajiin ja tilanteeseen liittyviin tekijöihin. Sosiaalinen kognitio tarkoittaa itsestä ja muista ihmisistä tehtäviä havaintoja ja päätelmiä. Ihmisellä on mielessään sosiaalisia malleja eli skeemoja, jotka auttavat häntä hahmottamaan ja tulkitsemaan tilanteita. Johtajuus voi perustua tietoon, eli valta, johtajuuden eräs osa, perustuu osittain tiedon hallussapitoon. Johtajuutta määrää tiedon kulku ryhmässä tai yhteisössä, se kenen käytössä on toiminnan kannalta tärkeää tietoa, kuka määrää sen saatavilla oloa ja se, mikä on tiedon sisältö. Tiedolla on määrälliset, laadulliset, ajankohtaiselliset ja selkeydelliset ominaisuutensa.
Humanistinen psykologia
Keskeisin tehtävä on oivaltaa oman olemassaolonsa ainutkertaisuus. Tämän jälkeen henkilö siirtyy siihen oivallukseen, että hän on itse vastuussa itsestään. Kun
yksilö tällä tavoin oivaltaa omavastuullisuutensa, hän kykenee myös tuota vastuuta kantamaan ja tulee periaatteessa vapaaksi. Ihmisen kehitys on eksistentialistisen keskeneräistä. Tähänastinen olemuksemme on valintojemme ja tekojemme summa. Toisaalta kehitys nykyhetkestä eteenpäin on kertakaikkisesti avointa. Tulevaisuus on kiinni ihmisestä itsestään ja hänen kyvystään kohdataelämänsä haasteita. Tietynlaisesta sitoutuneisuudesta huolimatta ihminen on periaatteessa vapaa rakentamaan itse elämäänsä. Ihmisen on siis oivallettava oman elämänsä omavastuullisuus. Tästä seuraa mahdollisuus nousta olosuhteidensa yläpuolelle ja tämä sisältää vapauden mahdollisuuden. Ihminen tarvitsee elämäänsä päämääriä, jotka tuovat tarkoitusta hänen elämäänsä, joka vuorostaan antaa hänen elämälleen mielekkyyden.
Kognitiivisen psykologian näkökulma
Ihminen on tiedon aktiivinen käsittelijä. Kognitiivinen psykologia kykenee kuvaamaan toiminnan ohjausta siten, että huomioidaan yksilö itse ja samalla monenlaiset häneen vaikuttavat tekijät. Ihminen on synnynnäisesti aktiivinen olento, joka suuntautuu kognitiivisesti ympäristöönsä. Aktiivisuus ja tavoitteellisuus ovat ihmiselle lajityypillisiä ominaisuuksia. Psyykkiset toiminnot syntyvät ihmisen oman aktiivisuuden tuloksena. Toimintasuunnitelman avulla yksilö aktivoi tarvittavat sisäiset mallinsa ja ohjaa ulkoista toimintaansa. Erilaisissa tilanteissa ihminen kykenee toimimaan mielekkäästi, sillä hän tulkitsee tilanteen, antaa sille merkityksen ja tekee kognitiivisesti ohjattuja valintoja. Tilanne ei suoraan vaikuta ihmisen toimintaan, vaan toiminta perustuu tilanteiden tulkintoihin ja psyykkiseen työhön. Ihmisen itsesäätely on korkeimmassa muodossaan toiminnan tietoista säätelyä. Tietoisen tavoiteasettelun mahdollisuus erottaa ihmisen muista keskushermostolla varustetuista eläimistä. Tietoisuus on ominaisuus, joka tekee ihmisestä ihmisen. Tietoisuus on riippuvainen tiedostamattomista prosesseista ollen samalla erottamattomassa suhteessa psyyken kokonaisuuteen. Ihminen on tietoinen itsestään ja tämä tarkoittaa mahdollisuutta itsensä tietoiseen kehittämiseen. Psyykkiseen työhön ryhtyminen perustuu usein siihen, että yksilö on tyytymätön itseensä. Ihminen muokkaa jatkuvasti psyykkisiä toimintojaan, jotta hän voisi luoda tietoisuudestaan mahdollisimman ehjän sisäisen maailman. Muokkaus sinällään on tietoisuuden tavoittamattomissa, mutta tietoisuus tämän muokkauksen lopputuloksesta on mahdollinen. Psyyke pyrkii sisäiseen eheytymiseen ja tämä psyyken keskeinen ominaisuus on yksi tietoisuutta määräävä tekijä.
Psykodynaaminen ihmiskuva
Psykoanalyysin ihmiskuvaa kutsutaan psykodynaamiseksi, koska se selittää psyykkisten voimien vuorovaikutusta. Näitä voimia ovat haluaminen ja tahtominen. Omassa ihmiskuvassaan psykoanalyysi korostaa eri ikävaiheissa saatavia tarpeentyydytyskokemuksia. Vauvaikäisenä saatu hoito muodostaa pohjan myöhemmille ihmissuhteille. Tämän hoidon laatu heijastuu aikuisuuteen siten, että kaikkiin ihmissuhteisiimme liittyy lukuisia odotuksia mielihyvästä ja pelkoja pettymyksistä. Tahtominen on sitä, että yksilö kykenee sovittamaan haluamisensa todellisuuden ehtoihin. Osa haluista on torjuttava tiedostamattomaan, sillä ympäristön asettamat vaatimukset ja rajoitukset tuottavat voimakkaita pettymyksiä, jotka vaarantavat suotuisan kehityksen. On myös mahdollista vapautua halujen ylivallasta. Tunteet saavat aina muodon, joka palvelee parhaiten yksilön tavoittelemaa sisäistä eheyttä. Ihmisen minä kehittyy toimivien ihmissuhteiden puitteissa.
Lisää tiivistelmiä aiheesta Psykologian ihmiskuvat