Referaatti Sirpa Lappalaisen artikkelista ”Kansallisuus,
etnisyys ja
sukupuoli lasten välisissä suhteissa ja esiopetuksen käytännöissä”
Sirpa Lappalainen on tehnyt etnografisen tutkimuksen kansallisuudesta, etnisyydestä ja sukupuolisuudesta lasten välisissä suhteissa ja esiopetuksen käytännöissä. Käsiteltävä teksi perustuu hänen väitöstilaisuuden lectio praecursoriaan Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa 20.1.2006. Artikkeli on julkaistu Nuorisotutkimus lehden numerossa 4/2006.
Artikkelinsa alussa Lappalainen lainaa muita tutkijoita määritellesään etnografian käsitettä. Hän kertoo saaneensa omaan tutkimukseensa vaikutteita eniten Beverley Skeggsin etnografia-määritelmästä, jonka mukaan etnografia merkitsee metodologia, jossa tutkija käsittelee aihettaan suhteessa valtakysymyksiin, etiikkaan ja tutkijan vastuuseen.
Lappalainen on ollut mukana kahdessa aihetta käsittelevässä tutkimusprojektissa: Koulutuksen erot, rajat ja mahdollisuudet-projektissa sekä sille jatkoa olevassa kasvamassa kansalaisuuteen –projekteissa. Etenkin jälkimmäisessä tutkimuksessa on ollut kiinnostuksen kohteena kansalaiseksi kasvaminen monikulttuurisessa ympäristössä.
Sirpa Lappalinen on kerännyt tutkimuksiinsa tietoa osallistumalla kahden esiopetusryhmän arkeen. Hän kertoo olleensa ensisijaisesti kiinnostunut siitä, miten
Kansallisuus ja etnisyys merkityksellistyivät lasten elämässä. Tätä aihetta hän on lähestynyt kolmen kysymyksen kautta: Ensimmäiseksi hän tutki lasten välisiä keskenäisiä suhteita ja miten he muodostavat joukkonsa. ”Kuka kuuluu ryhmään ja kuka ei”. Tässä erityinen mielenkiinto oli kohdistunut siihen, onko etnisellä taustalla vaikutusta asiaan. Toiseksi hän oli kiinnostunut siitä, miten
lapset rakentavat suomalaisuuden omaan identiteettiinsä, mikä on lapsen suhtautuminen etnisyyteen ja miten sukupuolierot vaikuttavat näihin asioihin. Kolmanneksi hän tarkasteli kuinka kaksi edellä mainittua näkyvät päivittäisessä vuorovaikutuksessa, sekä sitä kuinka esiopetus on mukana rakentamassa käsityksiä kansallisuudesta ja kansalaisuudesta.
Lappalainen käsittelee
artikkelissaan myös kulttuuria, sekä käsitteenä että käytännön esimerkkien kautta. Hän kritisoi erityisesti sitä, että usein maahanmuuttajalasten poikkeavaa käytöstä (kuten myöhästely) selitetään etnisellä taustalla, kun taas valtaväestön edustajan käyttäytymistä selitetään yksilöllisillä syillä.
Sirpa Lappalainen käyttää artikkelissaan termiä ”ylisukupolvinen kiinnittyminen Suomeen”. Hän pitää sitä jopa edellytyksenä joukkoon kuulumiselle. Hän uskoo, että etnisen taustan omaava lapsi, jolla on vahva suomalainen identiteetti, pystyy käyttämään syntyperäistä kulttuuriaan vahvuutena. Lappalainen
toteaa myöhemminkin artikkelissaan, että etnisen taustan ja suomalaisuuden sopeuttaminen keskenään sekä oman identiteetin muodostuminen on monimutkainen tapahtuma. Hän osoittaa esimerkkien kautta, miten lapsille erilaisuus on jossain tilanteessa vahvuus ja toisessa pilkan aihe. Yksi tutkimuksen keskeinen tulos onkin, että kansallisuus, etnisyys ja sukupuoli, sekä yhteiskunnallisessa- että yksilöllisessä kontekstissa, vaikuttaa suuresti lapsen subjektiivisen minän muodostumiseen.
Lappalainen pohtii artikkelissaan vielä monikultturisuuden käsitettä. Hän toteaa, että muiden kulttuurien näkeminen kaukaisena ja etnisenä saattaa johtaa suvaitsemattomiin ajatuksiin ja käytäntöihin. Suvaitsemattomuus tulee juuri siitä, että vierasta kansaa käsitellään liikaa objektina. Tästä Lappalainen puhuu jo aikaisemmin artikkelissaan viitatessaan Reetta Mietolan oppikirja-analyysiin. Sen keskeinen idea on, että vähemmistöt esiintyvät aina ryhmänsä prototyyppinä, eivät tavallisena kansalaisena.
Vaikka Lappalainen kritisoi aikaisemmin omaa monikulttuurisuus-käsitteen käyttöään, hän toteaa kuitenkin, että se on käyttökelpoinen esimerkiksi lähdettäessä puhumaan tasa-arvosta. Hän itse toteaakin: ”Monikulttuurisuuteen kiinnittyvä tutkimuksellinen keskustelu ei siis voi sivuuttaa valtaan ja eriarvoisuuteen liittyviä kysymyksiä”.
Artikkelinsa lopussa Lappalainen toteaa, ettei pysty tukimuksillaan antamaan reseptinomaisia neuvoja päiväkotien tai koulujen toimintaan, mutta toivoo tutkimuksensa herättävän ajatuksia ja keskustelua aiheesta.
Lisää tiivistelmiä aiheesta Kansallisuus, etnisyys ja sukupuoli lasten välisissä suhteissa ja esiopetuksen käytännöissä